Juttua kirjanlukulaitteista

Ensimmäisen kirjanlukulaitteeni ostin parisen vuotta sitten. Se oli Amazon Kindle Paperwhite 2015, ja 170 euron hintainen. Olen ollut todella tyytyväinen ostokseeni, laitteessa ei ole oikeastaan mitään vikaa ja sille on todella helppoa ostaa e-kirjoja Amazon-verkkokaupasta. Kuitenkaan siinä ei ole oikeastaan muita ominaisuuksia kuin lukeminen – sillä ei voi esimerkiksi piirtää, pelata tai kuunnella äänikirjoja. Nettiselain siitä tosin löytyy, mutta se on niin alkeellinen ettei sillä paljon mitään tee. Paljon mieluummin sitä selaa nettiä vaikka älypuhelimella. Siihen voi ostaa kirjoja myös vaikkapa Elisa Kirjasta, mutta silloin ne täytyy konvertoida oikeaan muotoon jollakin kääntäjällä, joita löytyy netistä. Akun kesto on hyvä, joten laitetta ei tarvitse kaiken aikaa ladata, ja näyttö niin hyvin tehty, että sitä jaksaa katsella vaikka kuinka kauan. Kokemus on tosiaan yhtä hyvä kuin jos tavallista kirjaa lukisi, sen olen todistanut lukemalla samoja kirjoja sekä e-kirjana että tavallisena. Koska laite on suunniteltu vain kirjojen lukemiseen, on sen näyttö mustavalkoinen.

Kindlessä on kuitenkin joitakin hyviä lisäominaisuuksia ja sitä on mukava käyttää. Hieno juttu on esimerkiksi sanakirja, jonka avulla voi hyvin nopeasti vaikka tarkistaa mitä jokin englanninkielinen sana on suomeksi. Wikipediastakin voi nopeasti hakea tietoa mistä tahansa sanasta.

Myöhemmin ostin vielä toisen lukulaitteen, tällä kertaa Sonyn (joka ei enää valmista lukulaitteita) tekemän. Ostin sen itse asiassa kirjastosta melko halpaan hintaan poistomyynnistä. En koskaan lukenut laitteella yhtä ainoata kirjaa ja mielestäni laite on paljon huonompi kuin esimerkiksi kaikki Kindlet. Sonyn laitteesta taisi puuttua taustavalo kokonaan, joten kirjoja piti lukea muulla valaistuksella. Muitakin eroja Kindleen löytyi. Muistaakseni mukana tuli esimerkiksi kosketusnäyttöä varten kynä, jolla pystyi alkeellisesti piirtämään. Vaikea kirjoittaa tästä vehkeestä sen enempää, kun en muista kovin tarkkaan millainen se oli.

Kolmannen lukulaitteen ostin aiemmin tänä vuonna (2019), PocketBook Aqua 2:n. Ostin sen kai ainoastaan siksi, että se näytti niin hienolta, se on kauniin sininen. Ensivaikutelma oli vähän sellainen, että ihan kuin tässä olisi jotain vikaa. Teksti näytti jotenkin epätarkalta ja välillä teksti paloi kiinni ruutuun, eli edellisen sivun sanat jäi himmeänä näkymään. Mutta kun luin ensimmäistä kirjaani laitteella, en huomannut enää mitään ongelmia. Fonttivalikoima on ehkä hienompi kuin omistamallani Kindlellä. Laite kestää hyvin pölyä ja vettä, joten sitä voi käyttää vaikka vedessä loikoillen. Muistaakseni sen voi laksea alle metrin verran syvälle veteen. Laite on myös monipuolisempi kuin kaksi aiemmin ostamaani. Sillä voi pelata vaikka shakkia tai sudokua, mutta niiden vaikeusasteet taitavat olla aika korkealla. Kovin hidas Aqua 2 kuitenkin on, ehkä jopa hitaampi kuin nuo kaksi muuta. Se on kuitenkin kaiketi lukulaitteissa käytettävän teknologian takia luonnollista.

Aqualla voi kuunnella englanninkieliset kirjat puheäänen muodossa! Erilaisia lukijaääniä on useampi ja niiden lataamisessa internetistä kestää niin kauan, että olen kokeillut vain kahta. Molemmat olivat miellyttäviä. Haaveenani olisikin ostaa suosikkikirjani Ready Player One englanniksi ja kuunnella se tällä lukulaitteella.

Netissä luki, että Aquassa olisi paikka muistikortille, mutta ei ole. Se ei tosin haittaa, koska ei niitä kirjoja kerralla tarvi niin paljon laitteessa olla. Ja onhan tässä sentään niin paljon tilaa, että ei sitä saa helposti loppumaan muuten kuin niillä äänikirjoilla.

Joitakin ominaisuuksia en ole saanut tällä lukulaitteella toimimaan. Esimerkiksi siinä pitäisi olla jonkinlainen sisäänrakennettu kauppa, mutta en pääse siihen sisään. ReadRate ja send-to-PocketBook eivät tunnu toimivan.

Muunlaisista lukulaitteista minulla ei siis ole kokemusta. Jos harkitset lukulaitteen ostamista, niin voisin suositella ainakin Kindleä ja PocketBookia. Kindle on erinomainen, jos haluat ostaa kirjat englanniksi Amazonista. Lukukokemus näillä laitteilla on aika lailla sama.

PocketBook Aqua 2:n voit ostaa täältä:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/25535/ktcgv/PocketBook-Aqua-2-e-kirjojen-lukulaite

Ja Amazon Kindle Paperwhite 2015 täältä:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53221/hsqdb/Amazon-Kindle-Paperwhite-2015-WiFi-e-kirjanlukulaite-musta

Linkit vievät Verkkokauppa.comiin, josta löytyy myös joitakin muita samojen valmistajien lukulaitteita. Kannattaa vähän katsella, mikä tuntuu sopivimmalta!

Nicola Bagalà – The Fall of the Gods (kirja luettu)

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut uudella PocketBook-kirjanlukulaitteella. Kirjoitan uudesta laitteestani myöhemmin. Tämä kirja oli mielestäni tylsä, mutta se johtuu varmaan siitä, että se oli englanniksi enkä ole siinä kielessä kovin hyvä.

Kirja on muuten ilmainen (!) ja voit ladata sen täältä:

http://elynxsaga.com/content/books/fog.html

Seuraavaksi luen Dan Brownin kirjan Alku. Kiva päästä lukemaan sitä taas, se on ihan mielenkiintoinen kirja! 🙂

Jari Sarasvuo – Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (kirja luettu)

Veljeltäni sain lainaksi tämän, kiitoksia hänelle. Ensivaikutelma, kun aloin lukea kirjaa oli se, että siinä on mielenkiintoista tietoa ja viihdyttävää luettavaa. Lopulta kuitenkin joudun toteamaan, että minulle tämä oli henkilökohtaisesti tylsä kirja. Jari Sarasvuo varmasti on hyvä kirjoittaja, mutta lukisin häneltä mieluummin ihan toisenlaista tekstiä.

Osta kirja Adlibrisistä (hinta 29,50 €):

https://www.adlibris.com

Pelikasvattajan käsikirja 2 (kirja luettu)

Pidän peleistä kertovista kirjoista ja tämä oli niistä parhaita lukemiani. Mielenkiintoistahan tässä tekee se, että tämä kirja ja sen edellinen osa ovat ilmaiseksi netistä ladattavia. Niitä voi siis hyvin lukea lukulaitteella.

Lataa ne täältä: https://pelikasvatus.fi/

Kaipa ne voi perinteisessäkin muodossa jostain ostaa. Omani lainasin kirjastosta. Kirja oli tosiaan sen verran hyvä, että todennäköisesti luen myös ensimmäisen osan myöhemmin.

Toim. Yrjö Kaukiainen – Kymenlaakson historia II – Rajamaasta maakunnaksi 1810-luvulta 2000-luvulle (kirja luettu)

Ostin tämän kirjan oikeastaan pikkuveljelleni, mutta tulin lukeneeksi sen itse. Tämä on pisimpiä luku-urakoitani, koska lukemisessa aikaa meni yli 3 viikkoa. Tällä kertaa en lisännyt kirjasta kuvaa, koska Omablogissa on jokin vika ja kuvat eivät toimi ollenkaan. Toivon, että tekstit eivät sentään katoa, koska olen nähnyt niiden eteen paljon vaivaa. Kirja kuitenkin kertoo Kymenlaakson historiasta. Se on oikeastaan kaksiosaisen teoksen toinen osa. Ensimmäistä osaa en ole lukenut. Kyseessä on yksi kalliimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Oikea hinta on käsittääkseni n. 150 €, mutta ostin sen 30:llä. En ole kovin paljon ehtinyt vielä lukea historiasta, mutta aihe kiinnostaa minua ja tulen varmasti lukemaan aiheesta lisää.

Kirjan voi ostaa Adlibrisissä paketissa teoksen ensimmäisen osan kanssa hintaan 195,70 €. Aika kova hinta henkilölle, joka ei ole kovin kiinnostunut historiasta. Tässä kuitenkin linkki, jos kiinnostaa!

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kymenlaakson-historia-1-2-9789522223524

Playstation Classic halvalla Verkkokaupasta!

Verkkokauppa.com:ista saa juuri nyt halvalla Playstation Classic -pelikonsolin.

Kampanjahinta 39,90 on voimassa 7.4.2019 klo 23.59 asti. 1 kpl per asiakas.
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/18176/knxqt/Sony-PlayStation-Classic-pelikonsoli?list=OZCYkR9yaS9NZfythzAAaNlLUyhSaUnNrZDOhbCEqNriaqhbCs39UDkjg

Ilmeisesti voi olla, että samalla tarvii ostaa myös virtalähde, koska ainakaan kaikista televisioista ei saa USB-kaapelin kautta virtaa Pleikkariin. Sellainen maksaa about kympin ja Verkkokauppa.com suosittelee tällaista:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/29094/jtjfk/TinyCharge-2-USB-seinalaturi-12-W-valkoinen

Susan Aldridge, Elizabeth King Humphrey, Julie Whitaker – Älypää – Keskeisen tiedon käsikirja (kirja luettu)

Pitkästä aikaa kerron täällä vähän kirjasta, jonka olen juuri lukenut. Kirja on Älypää – Keskeisen tiedon käsikirja. Kyseessä on yksi parhaista kirjoista, jonka olen lukenut. Se sopii ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet oppimaan uusia asioita. Tämä teos on mielestäni paras tapa siihen, ainakin niistä jotka minä olen keksinyt. Kirja käsittelee mm. tiedettä ja taidetta. Luen luultavasti kirjan uudelleen lähiaikoina, jotta saan siitä kaiken irti. Kirja on kuitenkin aika lyhyt, vähän päälle kaksi ja puolisataa sivua pitkä.

Kirjan voi ostaa netistä ainakin osoitteesta Booky.fi.

https://www.booky.fi/tuote/aldridge_susan/_alypaa_keskeisen_tiedon_kasikirja_/9789512079643

GRIP PS4 -arvostelu

Pelasin tätä peliä ensin tietokoneella early access -versiona ja siinä vaiheessa peli vaikutti lupaavalta. Se sai myös positiivisia arvosteluja muilta pelaajilta. Sitten pitkän ajan päästä sen lopullinen versio ilmestyi ja ostin sen PS4:lle. En ole itse asiassa vielä kovin paljon pelannut sitä, mutta tuntuu pienoiselta pettymykseltä koko peli.

Kyseessä on autopeli, joka selvästi on saanut vaikutteita vanhemmista Rollcage-peleistä. Tavallisesta autopelistä peli erottuu lähinnä sillä, että pelissä voi ampua toisia autoja ja auto voi kääntyä katolleen ja silti jatkaa vielä kulkemista. Pelissä autot kulkevat ehkä turhan suurta vauhtia ja välillä on vaikeata hoksata, mistä kohtaa pitää ajaa. Joskus tulee vähän yllättäen esteitä ja auto menee radalta ja kestää ikävän kauan saada käännettyä auto oikeaan suuntaan. Joskus tuntuu turhauttavalta, kun on johdossa ja sitten joku ampuu jollain aseella ja putoatkin viimeiseksi. Nettipeli kiinnostaa yhä, joten jossain vaiheessa pelaan varmaan toisia pelaajia vastaan.

”Matkaa ei voida jatkaa siitä, missä ei olla enää. Eikä varsinkaan sieltä missä ei olla koskaan oltukaan. Matkaa voidaan jatkaa vain sieltä, missä ollaan nyt.” – Jari Sarasvuo

08.03.2019

HEI KAIKKI LUKUTAITOISET!

Kävin juuri aamulenkillä, ostin kaupasta askillisen salmiakkia, ja aloin kirjoittaa (nami nami!). Illalla oli sellainen fiilis, että haluaisin kirjoittaa tänne pitkästä aikaa ja tässä sitä ollaan. Iskän kanssa vähän suunniteltiin, että menisin tänään hänen luokseen viikonlopuksi, joten iskää tässä vähän odottelen hakemaan minut. Siellä minulla on aina rauhaisa paikka (keskellä maaseutua) lueskella ja kuunnella musiikkia, ja siellä ei tule oikeastaan ollenkaan käytettyä tietokonetta, mikä on mielestäni nykyaikana aika hieno juttu. Ei siellä ole edes mitään pelikoneita, joita omassa kodissani on niin paljon, etten jaksa edes laskea!

Hassua muuten yksi asia! Vasta nyt hoksasin, että voisin laittaa jotain musiikkia soimaan. Oma Spotify-listahan on se tuttu ja turvallinen. Siinä on 419 suosikkibiisiäni, jotka kestävät yhteensä 29 tuntia 5 minuuttia. Lista kasvaa yhä sitä mukaa, kun löydän hyvää musiikkia. Ainoastaan jotain suosikkejani konemusiikin ja klassisen musiikin puolelta olen jättänyt listan ulkopuolelle, mutta ehkä teen niille omat listat jossain vaiheessa.

Minähän kuuntelen musiikkia oikeastaan melkein aina kun mahdollista. Samoin kuin veljeni. Hän tykkää musiikin kuuntelusta niin paljon, että ajatteli ostaa tänään uudet kuulokkeet. Sellaiset langattomat vastamelukuulokkeet kuin B&O PLAY BEOPLAY H9i NATURAL. En halua kertoa hintaa tässä, hakekaa Googlella, jos kiinnostaa. Kyllä minä häntä vähän kehoitin miettimään, haluaisiko hän käyttää sen rahamäärän mieluummin johonkin muuhun, mutta musiikki taitaa olla veljelleni tärkeä juttu. Toivon kovasti, että kuulokkeet ovat todella niin hyvät kuin sillä rahalla pitäisi! Oikeastaan vähän jännittää odotella, että ostaako hän ne tosiaan!

Videopeleistä suosikkejani ovat olleet viime aikoina lähinnä FPS-moninpelit ja ajopelit. Toki shakkia tulee pelattua tietokonella myös ja tapaan sanoa, että pelaan sitä liikaakin. Arviolta olen pelannut shakkia ainakin 20.000 pelin verran. Ehkä 30.000, vaikea sanoa. Alle 100.000 voi mielestäni varmuudella sanoa. Muutama päivä sitten kokeilin uudestaan PS4:llä Dirt Rallya, joka aikanaan aluksi tuntui jotenkin niin vaikealta, että pelasin sitä vain hetken. Sitten katsoin, kun sen uudempaa versiota pelattiin Twitchissä, ja innostuin pelaamaan tätä ekaa osaa. Nyt olen tosissani alkanut haaveilla peliratista ja sitä pelitapaahan on netissä kehuttu paljon paremmaksi kuin tavallista ohjainta. Myös Twitchissä kun seurasin pelaajia, joka ikinen pelasi ratilla. Se on siis luultavasti seuraava suuri ostokseni, ja vinkit sopivasta ratista olisivatkin nyt tervetulleita! 🙂

Dirt Rally 2:n mielelläni ostaisin siis, mutta toukokuussa pitäisi ilmestyä uusi Sonic-ajopeli, joka kiinnostaa myös kovasti. Olen pelannut tietokoneella peliä Sonic & All-Stars Racing Transformed ja todennut sen hyväksi peliksi. Siksi luulen, että tämä uusikin voi olla hyvä.

Salmiakki on mustaa! Muistan, kun olin ihan pikkupoika ja piirtelin tusseilla veljeni kanssa. Se oli sitä aikaa, kun en edes vielä tiennyt värien nimiä. Osoitin sen väristä kynää, minkä näkee kun silmät on kiinni tai silloin kun aurinko on jossain piilossa ja sähkölasku maksamatta, ja kysyin veljeltäni, että mitä väriä se on. Vastaus oli, että ”se on mustaa”. Jonkin aikaa sen jälkeen puhuin sitten, että ne kynät olivat ”mustaata väriä”. Onneksi äiti sitten korjasi pian väärinymmärrykseni. Kun olin lapsi, äiti ihmetteli myös sitä, että halusin aina käyttää mustaa väriä, vaikka hän oli antanut paljon erilaisia tusseja käytettäväksi. Syy oli yksinkertaisesti se, että se erottui parhaiten valkoisella paperilla. Niistä ajoista lähtien musta on ollut suosikkivärini sinisen ohella. Voi olla, että sininenkin erottui hyvin paperilla.

Vaikka tykkään mustasta väristä paljon, on valo jotain ihan muuta. Etenkin auringonvalo, siinä on jotain todella suloista! Ja eriväriset valot! Muistan esimerkiksi lapsuudenkaverini sinisenä hohtavan leikkimiekan, joka tuntui jotenkin todella hienolta. Ja MP3-soittimeni, johon sai valittua muutaman värin välillä näytön taustavalon. Siinä soittimessa oli muistaakseni vain 128 MB:tä muistia, mutta se oli silti siisteimpiä esineitä, jotka olen omistanut! En tiedä missä se nykyään lojuu, ehkä mennyt jo jonnekin kaatopaikalle. Voi kun se löytyisi jostain! Lisää valoa maailmaan kiitos! Nyt jotenkin toivon, että olisi jo kesä. Onhan se kiva silloin tällöin nähdä vähän luntakin maassa, mutta kesällä on ihan eri meininki. Yksi mukavimpia muistojani varhaisesta lapsuudestani on, kun kävimme isän ja veljen kanssa maauimalassa vain katselemassa (enhän minä uida osannut, eikä veljenikään) ja juomassa Jaffa-limsaa ja oli VALOISAA. Toinen kesäinen hieno muistoni on se, kun pyöräilimme mummolaan ja matkan varrella tien vieressä oli paljon kukkia. Jostain syystä J. Karjalaisen kappale ”Hän” tuo tällaisia muistoja mieleeni. Ehkä se kappale soi jossain Pekko-elokuvassa, jossa oli jotain samanlaista kuin muistossani tai muistini tekee tepposet.

Vielä nuorempana opin veljeltäni myös sanat ”hyvä” ja ”paha”. Olin hetken vähän ihmeissäni, kun tajusin niiden tarkoituksen. Voi olla, että olin silloin niin pieni, etten vielä ymmärtänyt, että on olemassa pahaa ja hyvää. Ehkä vähän niin kuin Aatamilla ja Eevalla paratiisissa.

Auringosta olen lukenut jonkin verran yhdestä tiedelehdestä, jonka sain vähän aikaa sitten veljeltäni. Tiedän esimerkiksi, että aurinko sijaitsee noin 149,6 miljoonan kilometrin päässä meidän pallostamme ja sitä matkaa kutsutaan myös tähtitieteelliseksi yksiköksi (englanniksi astronomical unit ja lyhennettynä au). Auringossa on muuten myös yksi mielenkiintoinen juttu! Sen pinnan lämpötila on jotain alle 6000 celsiusastetta, mutta kauempana koronassa lämpötila on jopa miljoonasta kolmeen miljoonaan astetta lämpöä! Tätä tutkijat ovat ihmetelleet kovasti ja mahdollisia selityksiäkin on keksitty. Kas näin. Toivottavasti muistin oikein. 🙂

Mukavia muistoja minulla on myös tietokoneella olemisesta. Etenkin joskus ihan 2000-luvun alussa tuli tehtyä siistejä juttuja tietokoneella. Chättäilyä, kotisivujen väsäämistä, 3d-mallintamista, säveltämistä, pelaamista, kaikenlaista. Tuli käytyä paljon mielenkiintoisia keskusteluja mielenkiintoisien ihmisten kanssa. En tiedä miksi en enää tykkää tsättäillä, vaikka se aikanaan oli niin kivaa. Ehkä se vain tuli koettua jo. Tietokoneisiin ja ensimmäisiin Nintendo-pelikonsoleihin liittyy minulla tosi paljon nostalgisia fiiliksiä. Kyllähän minä nyt olen ostanut ne uudet mini-versiot NES:stä ja SNES:stä, mutta paljon on pelejä, joita olen jäänyt kaipaamaan.

Vielä on paljon karkkeja jäljellä!

Darude on Euroviisu-kilpailijamme tänä vuonna. Jotenkin toivoin, että hänen kolmesta biisistä olisi valittu se kaikkein ensimmäinen ”Release Me” ja olin pettynyt, kun ”Look Away” voitti kilpailun ylivoimaisesti. Tottakai kuitenkin toivon, että Suomi voittaa kilpailun, vaikka olenkin aika varma, että sijoitus on taas alhainen. Mutta eipä sillä mitään väliä tietysti ole. Euroviisut on sellainen juttu, josta en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut. Spotify-soittolistoillanikaan ei varmaan ole kuin muutama euroviisukappale, jos sitäkään. Onneksi samoihin aikoihin tulee kyllä jääkiekon MM-kilpailut, jota kyllä mielelläni katson. Ja siinähän me pärjätään ihan hyvin! 🙂

Juuri tällä hetkellä soittolistaltani soi Miljoonasateen kappale Marraskuu. En muista minkä ikäinen olin, kun katselin Miljoonasateen konserttia TV:stä. Ehkä n. 3-vuotias. En muista kuulleeni siitä konsertista muita kappaleita kuin Marraskuun. Se oli tallennettu VHS-kasetille joten näin sen useamman kerran. Jos oikein muistan, kappale kuulosti ihan samalta kuin tämä, joka juuri nyt soi, joten luultavasti kyseessä oli joku musiikkivideo tai playback-esitys. Vaikka tästä on hyvin kauan, muistan sellaisen yksityiskohdan että laulajalla oli farkut jalassa. Sehän se kaikkein olennaisinta oli! 🙂 Tykkään kappaleessa nykyään erityisesti kohdasta, jossa pelataan ristinollaa päivin öin, koska itsekin olin joskus viitisentoista vuotta sitten mielestäni aika kova ristinollan pelaaja! Miljoonasateella on muitakin hyviä kappaleita.

Veli tilasi minulta uuden biisin hänen uutta legoanimaatiotaan varten, joten minun pitäisi olla tekemässä tällä hetkellä musiikkia. Musiikki on muuten yksi niitä sanoja, jotka veljeni opetti minulle. Muistan tilanteenkin! Olimme keittiön pöydän ääressä ja äiti otti pienellä sinisellä lusikalla kahvia paketista kahvinkeittimeen kun veljeni alkoi puhua ”musiikista”. Kysyin mitä se tarkoittaa ja vastaus oli, että samaa kuin laulu. Pitkän aikaa musiikista tuli aina mieleen se sininen lusikka. Pyydän kovasti veljeltäni anteeksi, jos en saa uutta sävellystä tänään aikaiseksi.

Ja paljon terveisiä pikkuveljelle! 🙂

Tässä uusin löytöni bändiltä nimeltä STEREO. Hyvä biisi, hyvä biisi! 🙂

Ready Player One nyt Netflixissä!

Ready Player One on hyvä elokuva, joka perustuu hyvään kirjaan nimeltä Ready Player One! Katsoin sen ensimmäisen kerran muistaakseni joskus loppukesästä, mutta muutama viikko sitten myös 3D:nä Playstationin virtuaalitodellisuuslaseilla. On ensimmäinen elokuva (ja yhä ainut), jonka olen katsonut kolmiulotteisena ja olihan se mukava kokemus. Myös veljeni sanoi, että 3D:nä katsottuna tuntui kuin olisi katsonut leffan ikään kuin ekaan kertaan. Elokuva on juuri ilmestynyt Netflixiin, joten suosittelen kaikille Netflixin omistajille sen katsomista. Ready Player One:sta on tulossa myös jatko-osa, sekä kirjana että elokuvana. Onpahan jotain mitä odottaa! Uuden leffan haluaisin ehdottomasti katsoa ensin teatterissa. Jäi vähän harmittamaan, että en mennyt ykköstä katsomaan. Olen veljen kanssa pari leffaa vähän ajan sisällä käynyt katsomassa, eli Juicen ja Iron Sky: The Coming Race:n. Molemmat mielestäni ihan katsomisen arvoisia.

Tässä linkki Netflixiin: https://www.netflix.com/