Avainsana-arkisto: harrastukset

Pianomiäs

Rapussani asuu eräs lahjakas pianisti. Omasta mielestään lahjakas. Hän ei koskaan juuri tervehdi. Yleensä hän sanoo jotain tyyliin ”hyymnh”! Perään hän saattaa vielä heittää jonkin toisen ynähdyksen, ikään kuin harmittelisi edellisen äännähdyksensä epäonnistumista.

Ensimmäisen kerran näin hänet eräässä pienessä tapahtumassa. Hänellä oli hieno kosketinsoitin, jonka hän oli ostanut rahoilla, jotka sai myytyään autonsa. Ajattelin iloisena, että kohta saadaan kuulla jotain hienoa! Osoittautui pian kuitenkin, ettei hän juuri osannut soittaa, ja vähän aikaa aloittamisensa jälkeen hänellä ei ollutkaan enempää kuin pari kuuntelijaa. Kyllähän hän ”keikan” jälkeen totesi, ettei hänen soittamisiinsa paljon taitoa tarvitse. Kunhan vähän kuljettelee sormiaan koskettimistolla.

Myöhemmin hän esiintyi myös yksissä syntymäpäivissä, tällä kertaa laulaen päivänsankarille onnittelulaulua. Hän ei laulanut aivan omalla luonnollisella äänellään, vaan paljon jykevämmällä äänellä. Kesken laulun hän päästi taas sellaisen ynähdyksen, aivan kuin jokin olisi mennyt pieleen. Joku paikalla olleista lapsista sanoi ääneen, että piti enemmän tapahtuman toisesta esityksestä, jossa oli mukana kokonainen bändi. Itse ajattelin, että lauluesitys oli paljon arvostettavampi. Oli hienoa, että kaveri uskalsi laulaa niin ison porukan edessä, vaikkei ollut mikään maailman taitavin! Esityksen jälkeen joku kehaisikin hänen rohkeuttaan ja kyseli, oliko hän itse säveltänyt ja sanoittanut laulunsa. Hän vastasi, että hän keksi KOKO kappaleen sitä mukaa kuin sitä lauloi. Hän sanoi, että hän on vain niin lahjakas.

Aplodit hänelle ja hänen harrastukselleen! 🙂

Lukemista se on tämäkin

Kun minulla nyt on tällainen blogi, niin ajattelin taas, että voisin kertoa jotain itsestäni! Yleensähän kirjoitan vain jostain peleistä yms. mutta nyt aiheina ovat minä ja lukemisharrastukseni.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on jo pitkään ollut kirjat, suunnilleen kuuden vuoden ajan. Niitä on hauska ostaa ja lukea, ja joskus voi käydä niin onnellisesti, että niitä saa ilmaiseksikin. Esim. paikallisessa uimahallissa on kirjojenvaihtohylly, josta vähän aikaa sitten nappasin Esko Valtaojan (joka on muuten jossakin TV-ohjelmassa sanonut olevansa sitä mieltä, että kaikki tavarat ovat jaettavissa kahteen joukkoon: romuihin ja kirjoihin) ja Juha Pihkalan kirjan ”Nurkkaan ajettu Jumala?”, ja kirjastosta löysin samanlaisesta kaapista kolme Stephenie Meyerin kirjaa samalla kerralla.

Kirjastoista olen kirjoja aika paljon myös lainaillut, ja kirpputoreilta ja kirjakaupoista ostellut, mutta tietokoneella tai millään kirjojenlukulaitteilla (jollaista tosin tällä hetkellä harkitsen ostavani) en ole koskaan kirjoja lukenut, koska olen ajatellut, että se on epämukava tapa. Kalliita kirjoja en osta ja yleensä keskityn vain hyvin uusiin kirjoihin.

Mutta mikä on oma tapani lukea kirjoja?

No, minulla on sellainen kaappi, oikeastaan kaksikin, joissa on paljon kirjoja. Aina, kun olen lukenut yhden kirjan loppuun, laitan sen kaappiin ja otan kaapista yhden (jonka mieluiten haluaisin lähiaikoina lukea) ja asetan sen hyllylle. Sitten otan hyllystä kirjan jonka oikeasti haluan lukea heti. Olen myös lukenut joskus niin huonoja kirjoja, joita en halua enää säilyttää itselläni. En ole vielä keksinyt, mitä niille kannattaisi tehdä. Ehkä vien ne johonkin julkiseen kirjanvaihtokaappiin.

Kotonani luen kirjoja sängylläni ja iskällä ollessani sohvalla, lukuasentoni on selällä makaaminen (aina!). Välillä luen myös silmät kiinni, kunnes havahdun, että eihän minulla ole tässä mitään kirjaa! Johtuu varmaan siitä, että luen niin paljon.

Aina kun haluan lopettaa lukemisen, luen vielä aukeaman loppuun. Sitten laitan seuraavan aukeaman väliin monta vuotta käytössä olleen kuluneen pahvilappukirjanmerkkini.

Luen oikeastaan melkein minkälaisia kirjoja vain (pelkkä lukeminen on jo mielestäni kivaa), mutta eniten ehkä tietokirjoja. Olen ajatellut, että ne kehittävät ihmistä paljon enemmän kuin muut kirjat. Tällä hetkellä kiinnostaisi lukea tieteeseen ja politiikkaan liittyviä kirjoja (esim. Erkki Tuomiojan Siinä syntyy vielä rumihia on jonossa). Ei ole monta sellaista kirjaa, jonka lukemisen olen lopettanut kesken.

Jos kiinnostaa tietää, mitä kirjoja olen lukenut, voit vilkaista niitä tältä listalta. Niitä on kertynyt aika paljon, vaikka olen hidas lukija. Olen lukenut tätä kirjoittaessa vain englannin- ja suomenkielisiä kirjoja, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus lukea myös ruotsinkielisiä kirjoja ja myöhemmin vielä muunkielisiä.

Esko Valtaoja sanoi hänellä olevan tavoitteena lukea puolessa vuodessa metri kirjoja. Minä en ihan siihen saavutukseen yllä, mutta Eskon entisen parran pituudelta ainakin saan luettua helpostikin. Epämääräisenä haaveenani on lukea kaikki koskaan kirjoitetut ja kirjoitettavat kirjat. Laskisin tosin, että periaatteessa luettavia kirjoja olisi silloin äärettömästi, joten unelma ei taida täyttyä (mikä on tietysti hyvä asia!). Mutta saahan sitä yrittää!

Ikäviä juttuja ovat väsymys ja nukkuminen, kun niiden aikana ei voi lukea tai tehdä jotain muuta mukavaa. Yleensä lopetan lukemisen viimeistään kello 22:30. Niihin aikoihin käyn sitten nukkumaankin, mikä ei ole kivaa, mm. koska uneni ovat usein tosi ahdistavia ja inhottavia, ja niissä nyt vanhempana on alkanut tapahtua enemmän suorastaan pahoja asioita.

Joskus haaveilen, ettei tarvitsisi nukkua – eräs Leonardo da Vincikin sanoi, että nukkuminen on ajanhukkaa! Unista voisin kuitenkin kirjoittaa joskus pidemmänkin artikkelin, jotain käyttöä tulisi niillekin!

Itse en ole koskaan kirjoittanut kirjaa, ei ole kauheasti mielenkiintoa tai mielikuvitusta niin isoon projektiin. Jotain lyhyitä juttuja silti, kuten runoja joskus vuosia sitten tein vihkoon (ja heitin lopulta roskiin). Se oli ihan hauskaa aivojumppaa. Laitoin nettiinkin, mutta enpä juuri saanut palautetta.

Kimmo Konsala – Shakin maailmanmestareita (kirja luettu)

Edellisen kerran luin tämän kirjan kai suunnilleen vuonna 2001, niihin aikoihin kun aloitin aikanaan shakkiharrastukseni. Parhaita shakkikirjoja, joita olen lukenut. Kertoo lähinnä kolmesta ensimmäisestä maailmanmestarista, eli Paul Morphysta, Wilhelm Steinitzista ja Emanuel Laskerista. Paul Morphy tosin ei virallisesti ollut maailmanmestari, koska sellaista ei oltu hänen aikanaan vielä koskaan valittu. Kirja sisältää paljon kyseisten ihmisten tärkeimpiä pelejä, mutta niitä en jaksanut käydä läpi. Niitä on niin paljon helpompi tutkia tietokoneella.

Youtubesta löytyy jonkin verran mielenkiintoisia videoista shakkipeleistä. Eli täältä.

Ja vielä lopuksi haluan onnitella iskääni syntymäpäivän johdosta! 🙂

Soltun blogi täyttää 1 vuoden!

Eli tämä blogi on aloitettu nyt tasan vuosi sitten. Mikä on muuttunut tämän aikana elämässäni? Ei juuri mikään, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Pari uutta harrastusta tässä viime aikoina olen yrittänyt aloitella: kuntosalilla ravaamisen ja sählyn pelaamisen (johon sain jo viime viikolla vähän makua). Olen myös pelaillut tietokoneella nyt enemmän kuin aiemmin ja musiikkia olen kuunnellut monipuolisemmin (kiitokset mahtavalle Youtubelle ja nettiradioille).

Kiitos kaikille seuraajille!

Luultavasti juhlistan päivää ostamalla tässä lähiaikoina pizzat. Ostakaa tekin! 😀

Mozartia!

Kuuntelin Youtubesta Mozartin melkein 6½-tuntista soittolistaa ja lueskelin hieman kirjallisuutta samalla. Aivan viime minuuteilla kuitenkin nukahdin. Mutta kuunnelkaa toki tekin, on meinaan hyvää unimusiikkia (ei tosin tällä kertaa tullut mukaan uneen niin kuin joskus tulee, musiikki tai joku muu ääni, esim. yhdessä hauskassa unessani joku tyyppi alkoi yhtäkkiä selostaa säätietoja):

https://www.youtube.com/watch?v=E2LM3ZlcDnk

– – –

Saattaa olla, että löysin uuden harrastuksen. Ostin ja latasin netistä CS Global Offensive -pelin ja mitä nyt vähän aikaa (joitakin tunteja) olen sitä pelannut, niin on tosi vauhdikas, siistigfrafiikkainen ja toimiva FPS-nettimoninpeli. On tainnut moni muukin jäädä siihen koukkuun, pelaajia sillä kun on puolisen miljoonaa joka hetki.

– – –

Huomenna lähtö maaseudulle ja sitten viettämään juhannusta siellä. Siellä olisi mahdollisuus tehdä musiikkia tietokoneella, yritän saada jonkun kappaleen valmiiksi. Tulee sitten myös tälle sivulle kuunneltavaksi, jos läpäisee ”laatuseulan”.

– – –

Lopuksi vielä hyvää juhannusta vaan kaikille! 🙂

Kirjat vastaan elokuvat

Pitkään aikaan en ollut kovin kiinnostunut elokuvista. Ihmettelin, että millaisille ihmisille ne on tehty. Varsinkin silloin, kun joskus vuonna 2010 kiinnostuin kirjoista, ajattelin, että ne ovat paljon paljon parempia kuin leffat. Etenkin draamoille olisin sanonut siihen aikaan ehdottomasti EI.

Katselin juuri elokuvan Blues Brothers. Jo pikkupoikana tykkäsin katsella sitä. Isä on kertonut sanoneensa minulle, että siinä on jokin hauska kohta ja katselin sitä sen takia uudestaan monta kertaa löytääkseni sen. Itse muistan, että katselin sitä siksi, että olin kiinnostunut siitä, miten Blues-veljekset yritetään tappaa useasti, mutta selviävät kaikesta. Se oli jotenkin lapsena mielestäni hauskaa.

Netflixin katselun myötä olen kiinnostunut kaikenlaisista elokuvista. Aikaisemmin vain harvat elokuvat olivat minusta kivoja. Tässä parhaita niistä: Back to the Future -trilogia, Inception, Matrix-trilogia, Kaunis mieli, Hots Shots 1 ja 2, Hei, me lennetään, Hei, taas me lennetään, Tahraton mieli, Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, Avaruusboltsit, Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?, Alaston ase -sarja ja Spy Hard. Tällä hetkellä ei tule muita mieleen, mutta kyllä niitä varmasti on.

TV-sarjoja olen mielelläni aina katsellut. Simpsonit, Futurama, Salatut elämät, Pasila yms. olivat joskus hyviä. Viime aikoina suosikkini on ollut Stargate-sarja. Mm. Putousta olen myös tarkasti seurannut. Mutta näin muuten katson telkkaria hyvin vähän. Melkein pelkästään DVD:itä katselen.

Kirjoista taas ei monet erotu joukosta parempina muita. Ready Player One ja Dan Brownin kirjat ovat kuitenkin tosi hyviä. (Lapsena paras oli Pikku prinssi, jonka luin useasti ja josta pidin esitelmän ala-asteella. Kaikki onneksi tuntuivat pitävän esityksestäni.) Olen lukenut paljon tietokirjoja, mutta en jaksa muistaa, mitkä ovat olleet niistä parhaita. Kaikki tietysti omalla tavallaan hyödyllisiä, koska ne sivistävät ja kehittävät.

Lukiessa saa kulkea omaa tahtiaan ja kuvitella itse ison osan asioista. Kirjat myös kestävät pitempään ja ovat yksityiskohtaisempia. Elokuvissa taas ei tarvitse olla niin tarkkana. Ja saa nähdä kuvaa ja kuulla ääntä.

Eli kirjat eivät korvaa elokuvia eivätkä elokuvat kirjoa. Molemmat ovat mukavia harrastuksia! Jos joku tarjoaisi minulle kirjaa tai elokuvaa, en ole ihan varma kumman ottaisin. Vähän aikaa sitten olisin ilman muuta vastannut, että kirjan, mutta kyllä ne elokuvatkin on hyviä. Joten riippuu kirjasta ja elokuvasta. Kirjat tosin ovat usein arvokkaampia!

Mutta nyt kun sain tämän Blues Brothers -elokuvan katsottua, taidan taas siirtyä kirjan pariin! 🙂