Hei, taas me lennetään! on Hei, me lennetään! -elokuvan jatko-osa. Ensimmäinen oli hauskempi, mutta on tämäkin hauska, yksi parhaista komedioista koskaan tämäkin. Ainakin muutamassa kohdassa taisin naurahtaa. Ja olenhan minä tämänkin nähnyt useaan kertaan. Ensimmäisessä elokuvassa oli ongelmia lentokoneen kanssa, nyt lennetään jo avaruudessa päämääränä kuu.
En löytänyt elokuvaa netistä ostettavaksi, mutta se on kuitenkin Netflixissä katsottavana.
Pitkään aikaan en ollut kovin kiinnostunut elokuvista. Ihmettelin, että millaisille ihmisille ne on tehty. Varsinkin silloin, kun joskus vuonna 2010 kiinnostuin kirjoista, ajattelin, että ne ovat paljon paljon parempia kuin leffat. Etenkin draamoille olisin sanonut siihen aikaan ehdottomasti EI.
Katselin juuri elokuvan Blues Brothers. Jo pikkupoikana tykkäsin katsella sitä. Isä on kertonut sanoneensa minulle, että siinä on jokin hauska kohta ja katselin sitä sen takia uudestaan monta kertaa löytääkseni sen. Itse muistan, että katselin sitä siksi, että olin kiinnostunut siitä, miten Blues-veljekset yritetään tappaa useasti, mutta selviävät kaikesta. Se oli jotenkin lapsena mielestäni hauskaa.
Netflixin katselun myötä olen kiinnostunut kaikenlaisista elokuvista. Aikaisemmin vain harvat elokuvat olivat minusta kivoja. Tässä parhaita niistä: Back to the Future -trilogia, Inception, Matrix-trilogia, Kaunis mieli, Hots Shots 1 ja 2, Hei, me lennetään, Hei, taas me lennetään, Tahraton mieli, Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, Avaruusboltsit, Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?, Alaston ase -sarja ja Spy Hard. Tällä hetkellä ei tule muita mieleen, mutta kyllä niitä varmasti on.
TV-sarjoja olen mielelläni aina katsellut. Simpsonit, Futurama, Salatut elämät, Pasila yms. olivat joskus hyviä. Viime aikoina suosikkini on ollut Stargate-sarja. Mm. Putousta olen myös tarkasti seurannut. Mutta näin muuten katson telkkaria hyvin vähän. Melkein pelkästään DVD:itä katselen.
Kirjoista taas ei monet erotu joukosta parempina muita. Ready Player One ja Dan Brownin kirjat ovat kuitenkin tosi hyviä. (Lapsena paras oli Pikku prinssi, jonka luin useasti ja josta pidin esitelmän ala-asteella. Kaikki onneksi tuntuivat pitävän esityksestäni.) Olen lukenut paljon tietokirjoja, mutta en jaksa muistaa, mitkä ovat olleet niistä parhaita. Kaikki tietysti omalla tavallaan hyödyllisiä, koska ne sivistävät ja kehittävät.
Lukiessa saa kulkea omaa tahtiaan ja kuvitella itse ison osan asioista. Kirjat myös kestävät pitempään ja ovat yksityiskohtaisempia. Elokuvissa taas ei tarvitse olla niin tarkkana. Ja saa nähdä kuvaa ja kuulla ääntä.
Eli kirjat eivät korvaa elokuvia eivätkä elokuvat kirjoa. Molemmat ovat mukavia harrastuksia! Jos joku tarjoaisi minulle kirjaa tai elokuvaa, en ole ihan varma kumman ottaisin. Vähän aikaa sitten olisin ilman muuta vastannut, että kirjan, mutta kyllä ne elokuvatkin on hyviä. Joten riippuu kirjasta ja elokuvasta. Kirjat tosin ovat usein arvokkaampia!
Mutta nyt kun sain tämän Blues Brothers -elokuvan katsottua, taidan taas siirtyä kirjan pariin! 🙂