Avainsana-arkisto: isoveli

Quake Champions

Pohdin pitkään, mistä aiheesta kirjoittaisin. Päädyin sitten erääseen videopeliin (ja asian vierestä kirjoittamiseen), jota olen viime aikoina vähän pelaillut (yhteensä vasta pari tuntia), koska aina pitää kirjoittaa asioista, joista on itse kiinnostunut! Toivottavasti siis edes joku lukijoista on kiinnostunut peleistä! 🙂

Peli on vain tietokoneille saatavissa oleva Quake Champions, ja kyseessä ei ole oikeastaan varsinainen peli, vaan ns. Early Access -versio. Toisin sanoen peli ei ole vielä valmis. Lisäksi peli ei ole kovin suosittu, katselin netistä joitakin arvosteluja ja kaikki niistä olivat negatiivisia!

Ensimmäisen kerran pelasin Quake-moninpeliä koulussa yläasteella, koska ATK-luokassa monella tietokoneella oli se peli. Kyseessä oli siis joku pelin ensimmäisistä versioista, luullakseni Quake II. Muistan, että koulukaverit eivät tykänneet pelitavastani. Ilmeisesti ”kämppäsin” liikaa. Se tarkoittaa sitä, että odottelin piilossa paikallani ja ammuskelin sieltä muita pelaajia. On se kumma, että peleissä ei saa käyttää kaikkia ”säännönmukaisia” keinoja! Myöhemmin olenkin käyttänyt kämppäystaktiikkaa muissa peleissä (eikä kukaan ole valittanut).

On olemassa Quake-pelejä joissa on vain moninpeli, mutta yksinpelejäkin sarjasta löytyy. Ensimmäinen Quake-sarjan peli oli Quake vuodelta 1996. Tähän peliin tehtiin jopa 8 spin-offia, lisäystä ja laajennusta. Sitten tuli Quake II vuonna 1997. Tähänkin tuli paljon lisäyksiä, mm. Nintendo 64 -versio. Quake III Arena ilmestyi 1999 ja siihen tuli muutama lisäys. 2005 Ilmestyi Quake 4, 2007 Enemy Territory: Quake Wars, 2010 Quake Live ja nyt tänä vuonna 2017 siis Quake Champions (pelin kehitys on aloitettu vuonna 2013). Edellinen pelkkä moninpeli on siis Quake Live, joka oli vielä hyvin suosittu. Quake Livessä grafiikka oli vielä kulmikkaampaa, mutta uudessa Quakessa paljon viimeistellympää.

Quake Champions on hyvin perinteinen FPS-verkkoammuskelupeli. FPS-peli (First-person shooter) tarkoittaa peliä, jossa kuvakulma on pelattavan hahmon silmistä, ja yleensä ruudussa näkyy alhaalla suunnilleen keskellä käytössä oleva ase. Aika lailla samanlainen siis kuin vanhatkin Quake-moninpelit. Korkeintaan kahdeksan ihmistä ammuskelee muutamilla erilaisilla aseilla toisiaan kunnes 10 minuuttia täyttyy. Paha vain, että osalla aseista ei tee juuri mitään. Itselläni on usein ollut se ongelma, että tulitan ties kuinka kauan vastustajaa ja sitten tämä ampuu minua kerran ja saa yhden tapon. Nyt olen tajunnut, että jostain pitää etsiä kunnollinen ase ja lähteä sitten räiskimään. Kenttiä on tällä hetkellä kaksi, mutta tulevassa kokoversiossa on useampikin.

Aiemmin pelasin paljon hyvin samanlaista peliä nimeltä Counter-Strike: Global Offensive. Se on periaatteessa paljon monimutkaisempi peli, mutta siinäkin on Deathmatch-moodi, joka on aika lailla samanlainen kuin Quake Champions. CS:GO sisältää mm. pommi-moodin, jossa terroristit yrittävät räjäyttää pommin ja ”antiterroristit” estää sen asettaminen tai purkaa sen. Suomessa näitä eri puolia sanotaan leikkisästi ”Teroiksi” ja ”Anteroiksi”. Counter-Strikestä löytyy myös sellainen pelimuoto, jossa yritetään pelastaa panttivankeja. Näitä monimutkaisempia muotoja en ole pelannut kuin hyvin vähän. Minulla oli tapana kuunnella musiikkia samalla, kun pelasin, joten jotkut biisit tuovat mieleeni tämän pelin. Siirryin tähän uuteen peliin kai sen takia, että en enää kehittynyt CS:ssä ja se alkoi jotenkin kyllästyttää. Saattaa olla, että palaan siihen kuitenkin taas joskus, onhan se parhaita ostoksiani, jotka olen tehnyt kuudella eurolla! Kovasti odotan myös sen uutta versiota, jota olen odotellut pitkään, koska peli on jo vuodelta 2012. Counter-Strike: Global Offensiven turnauksia on näytetty ihan meillä Suomessakin joskus iltaisin Ylen kanavilla. Arvatkaa vain kuinka innoissani olen niitä katsellut! 🙂

Ensimmäisen kosketukseni FPS-peleihin sain tietokoneella vuonna 1992 ilmestyneen Wolfenstein 3D pelin parissa, jota voisikin sanoa ehkä ensimmäiseksi lajityypin peliksi. Siinä ei ollut tosin moninpeliä. Moninpeli tällaisiin peleihin tuli tietääkseni vasta vähän myöhemmin Doomin myötä.

Itse pelasin tällaista moninpeliä vasta Nintendo 64:llä vuonna 1997, mutta N64:llä ei ollut verkkomoninpelimahdollisuutta, joten sitä pelattiin jaetulla näytöllä. Pelin nimi oli Goldeneye 007. Sitten tuli samalle konsolille vielä paremman moninpelin sisältävä Perfect Dark (ilmestynyt 2000), jota pelattiin veljien kanssa tosi paljon. Se oli parhaita pelejä siihen aikaan. Sen jälkeen oli tosiaan pitkä tauko, arviolta joku 13 vuotta, kun pelasin taas tämäntyylistä moninpeliä, eli CS:ää. Pelikonsoleilla FPS-pelien pelaaminen on vaikeampaa kuin tietokoneella, koska näppäimistö+hiiri on paljon parempi ohjain kuin varsinainen ”peliohjain”. Esim. autopeleihin sopii kuitenkin peliohjain paljon paremmin tietokoneellakin.

Mutta tässä artikkelissa halusin keskittyä Quake Championsiin. Kerronpa vaikka pelin huonoista puolista. Peli on väkivaltainen ja ehkä jopa ahdistava. En tiedä onko sellaista peliä järkeä pelata, mutta jotenkin viihdyn pelin parissa. Jopa vaikka en ole kovin taitava pelaaja. Tykkäänkin peleistä, joita voi pelata ihan omalla tavallaan, eikä tarvitse olla mikään paras. Tärkeintä on, että nauttii pelistä! Voitto on toisarvoista. Luulen, että tulen pelissä paremmaksi, koska olen vielä aloittelija.

Peliä pelataan siis näppäimistöllä ja hiirellä. W-kirjaimella pääsee eteenpäin, s:llä taaksepäin, a:lla vasemmalle ja d:llä oikealle. Ctrl-nappulasta pelaaja kyykistyy ja välilyönnistä se hyppää. Hiirellä siirretään tähtäintä ja vaihdetaan suuntaa. Vasemmalla painikkeella ammutaan, oikealla voi zoomata tähtäimellä. Hiiren rullalla vaihdetaan asetta. Aika lailla siis sama ohjaustapa kuin kaikissa FPS-peleissä. Pelissä pitää osata liikkua todella nopeasti, etenkin hiirellä, että osuu vastustajaan. Ampuakin saa melkein koko ajan.

Pelissä pelataan eri hahmoilla, joita kutsutaan ”Championeiksi”, ja jokaisella on omat erikoisominaisuutensa. Valittavia hahmoja on useita, mutta ilmaisessa versiossa voi pelata vain yhdellä niistä, ”Rangerilla” (sanotaan myös ”Quakeguy”:ksi). Tällä hahmolla voi teleportata pienen matkan päähän heittämällä ”Dire Orb -pallo” pisteeseen, johon halua siirtyä. Muut pelihahmot ovat jo tällä hetkellä ostettavissa. Hahmolla ”Nyx” voi muuttua näkymättömäksi, ”Anarki” voi liikkua leijulaudalla, ”Sorlag” osaa sylkeä happoa ja ”Visor” voi nähdä seinien läpi. Muita hahmoja ovat ”B.J. Blazkowicz”, ”Clutch”, ”Doom Slayer”, ”Galena”, ”Scalebearerm” ja ”Slash”. Mielestäni hahmokohtaiset lisäominaisuudet ovat hyvä mauste peliin. Tietääkseni ne voidaan kuitenkin halutessa jättää pelistä kokonaan pois.

Erilaisia aseita pelissä on yhdeksän. Heti pelin alussa voi käyttää aseita ”Machine Gun”, ”Shotgun” ja ”Nailgun”, jotka kaikki ovat melko tehottomia, joten niillä pitää ampua vastustajaa kauan, että saa tapon. Kentille on sijoitettu eri paikkoihin parempia aseita, jotka ovat ”Heavy Machine Gun”, ”Lightning Gun”, ”Rocket Launcher”, ”Railgun”, ”Super Nailgun”, ”Super Shotgun”.

Erilaisia pelialueita on kahdeksan. Ne ovat ”Blood Covenant”, ”Blood Run”, ”Burial Chamber”, ”Church of Azathoth”, ”Corrupted Keep”, ”Lockbox”, ”Ruins of Sarnath” ja ”Tempest Shrine”. Itselläni on siis kokemusta vain kahdesta kentästä, koska en ole ostanut peliä. Alueet ovat muuten melko yksinkertaisia, mutta ainakin joissakin voi pudota jonnekin tyhjyyteen ja menettää näin yhden ”tappopisteen”, niistä löytyy teleportteja ja pieniä alustoja jotka saavat hahmon pomppaamaan korkealle.

Eri pelityylejä on neljä: ”Free-for-all”, ”Sacrifice”, ”Duel” ja ”Team Deathmatch”. Näistä olen itse pelannut vain ensimmäistä.

Tiedän yhden lapsuudenkaverini pelaavan paljon Quakea. Kerran näin jopa unta, jossa kysyin häneltä, pelaako hän myös uutta Quake Championsia. Hän vastasi, että pelaa sitä joukkueessa nimeltä ”4 valokettua”. Itse asiassa kuulin nimen väärin ja tajusin herättyäni, että hän oli tarkoittanut ”4 valkattua”. Yritin sitten herättyäni hakea pelin hakutoiminnolla, löytyykö sen nimistä joukkuetta, mutta eipä löytynyt. Pelissä tosiaan on myös joukkuekilpailu-moodi, mutta sitä en ole halunnut pelata, ettei kanssapelaajien tarvitse tuskastua tällaisen aloittelijan huonoudesta.

Jos haluat pelata jotain nopeatempoista ja kivaa ammuskelupeliä, niin suosittelen ostamaan juuri Quake Championsin! Steam-palvelusta sen voi ostaa 30 eurolla, ainakin sitten kun se virallisesti ilmestyy ja tämä tapahtuu varmaankin vielä tänä vuonna. Itse tosiaan latasin keskeneräisen version ilmaiseksi, joten voi olla, että sen saa yhä ilmaiseksi netistä. Tällöin käsittääkseni tämä linkki voi olla sinulle hyödyksi: https://download.cdp.bethesda.net/QuakeChampions_Setup.exe. Muistakaa kuitenkin, että ihan kaikki eivät, kuten aiemmin kirjoitin, taida pitää pelistä. Ja se, että vaikka siltä vaikuttaa, tämä ei ole mainos! 🙂

————————————–

Tämä kirjoitus on siis kirjoitettu vuoden 2017 marraskuussa ja oli tarkoitettu julkaistavaksi eräässä toisessa blogissa, mutta kun ei julkaistu, niin päätin viimein julkaista sen täällä. Quake Championsia en ole juurikaan enää pelannut, mutta sitä Quake Liveä olen alkanut vähän kokeilla. Tulevaisuudessa on tarkoitus palata Championsiin.

Suomen hauskin mies

Kävimme äitin ja veljen kanssa katsomassa kyseisen elokuvan. Letterboxdissa oltiin veljen kanssa 2. ja 3. elokuvan nähneet ihmiset! 🙂 Kaikki tykkäsimme kyllä elokuvasta ja näyttelijöissä oli mukana joitakin tuttujakin naamoja. Lisäksi elokuva oli kuvattu tässä tosi lähellä.

Siitä olikin pitkä aika kun olin viimeksi käynyt leffassa, mutta äiti sanoi että hänellä oli viime kerrasta jopa yli 10 vuotta! Kyllä tässä lähiaikoina pitää taas uudestaan käydä katselemassa! 🙂

28.02.2018

Veljen syntymäpäivä tänään. Onnitteluni hänelle! 🙂 Hänen ja äitimme kanssa kävimme juuri ulkona syömässä. En muista koska olen syönyt viimeksi niin paljon!

Tein viime yönä unessani merkittävän keksinnön. Usein näen unissani paljon ihmisiä (tuli tässä myöhemmin mieleen: onko ne edes ihmisiä? =) ) ja nyt tajusin, että heille voi jutella. Etenkin naispuolisille! Ei tarvi muuta kuin mennä sanomaan, että tule mun mukaan ja hehän tulevat! Asiaa auttaa se seikka, että tiedän näkeväni unta! Ja kaiken kukkuraksi he tuntuvat aina pitävän minusta. Tai no, olen kyllä tehnyt niin ennenkin, mutta nyt vasta tajusin, että sehän on mainio juttu ja että pitää jatkossakin tehdä niin. Hyvä vastapaino niille ilkeille ihmisille, joita unissani usein näen. Positiivisuus on aina positiivisuutta.

Tänään on vielä tarkoitus katsoa Pasila-DVD:itä ja lukea kirjaa, jonka aloitin eilen illalla. Kirjan on kirjoittanut Donna Tartt ja sen nimi on Jumalat juhlivat öisin.

17.02.2018

Robukka teki tätä blogia varten hienon uuden kuvan, joka näkyy tuossa ylempänä. Kiitos tuhannesti hänelle!

Omablogi.fi, jossa tämä minunkin blogini sijaitsee, on aina välillä ollut epätoimintakunnossa. Tästä syystä olen vakavasti harkinnut blogin siirtämistä jonkin toisen palvelun alle. Eli jos tämä sivusto vielä jatkossakin kenkkuilee, niin luultavasti osoitteeni muuttuu. Harmillinen juttu, sillä muutenhan olen ollut tähän sivustoon hyvinkin tyytyväinen. Täältä on myös kadonnut kokonaan ominaisuus, jolla seurataan kävijöiden määrää ja muita statistiikkoja. Mahdollisesti tulevan uuden blogini luultavasti voi löytää ainakin hakemalla Googlella sanoilla ”Soltun blogi”. Jos tiedät jonkin hyvän nettisivun, jossa voi pitää omaa blogia, niin pistähän vinkkiä! 🙂

Olen ollut pikkuisen innoissani yhdestä pienestä asiasta! Äitini sanoi vakavasti harkitsevansa kissan hankkimista kotiinsa. Itsekin pidän kissoista ja koirista. Kissahan meillä olikin kotona, kun olin vielä jotain 6-vuotias. Se annettiin pois, koska Robukka oli allerginen (Robukka on siis isoveljeni, ei ole silti hänen ihan oikea nimensä). Kissan nimi oli Iines, koska serkkuni kehoitti nimeämään sen jonkin Disney-hahmon mukaan.

Katselin juuri uuden Tuntematon sotilas -elokuvan. En juurikaan tykännyt, mielestäni aika tylsä elokuva. Mutta ne elokuvat, joista tykkään ovatkin aika harvassa. Kohta alkaa TV:stä Putous, jonka jokaisen kauden jokaisen jakson olen katsonut tähän asti. Luultavasti katson koko tämänkin kauden. Vielä kanavalta 5 tulee huomenna klo 14:05 alkaen olympialaisjääkiekkoa, jossa pelaavat vastakkain Suomi ja Ruotsi.

Ylihuomenna olisi tämän aikaisemmin mainitun veljeni kanssa tarkoitus mennä pelaamaan sählyä. En ole nyt pariin viikkoon mennyt, koska on ollut muutakin tekemistä. Meitä on ollut hyvin pieni, mutta hyvä porukka pelaamassa.

Lähiaikoina olisi tarkoitus tehdä uutta musiikkia. Saa nähdä saanko inspiraatiota. Jos tulee hyviä biisejä, niin luultavasti lisään nettiin ja ilmoittelen täälläkin. Nyt siirryn kuitenkin lukemaan kirjaa! =)

Tässä vielä kaksi hienoa kappaletta kuunneltaviksi!

Hyvää uutta vuotta 2018!

Päätin heti vuoden vaihtumisen jälkeen juhlistaa sitä kirjoittamalla uuden artikkelin!

Viime yönä tosiaan tuli valvottua, niin kuin uutenavuotena kuuluukin! Telkkarista myöhään illalla tuli samanaikaisesti jääkiekkoa ja koripalloa, joita katseltiin veljen kanssa. Veli häippäsi ja vietin vielä jonkin aikaa kuunnellen musiikkia. Tai no, musiikkiahan minä melkein kuuntelen aina hereillä ollessani. Joskus myös nukkuessani, ja silloin tällöin musiikki tulee uniini. En vain oikein pääse siitä eroon! Muistan, että lapsena minua aina jotenkin nolotti kuunnella musiikkia. Jotenkin kai ajattelin, että se on liian tunteellista.

Heräsin sitten yhden maissa äidin soittoon. Hän kyseli, että menisinkö hänen kanssaan katsomaan mummoa. Olin vielä niin väsynyt, että sanoin etten vaan jaksa. Harmittaa, tottahan MUMMOLLA pitäisi vierailla! Nukahdin heti uudestaan ja herättyäni 15:30 lähdin pienelle kävelylle. Olin noin tunnin ulkona ja tullessani kotiin lämmitin ja söin pakastepizzan. Vähän ajan päästä äiti tuli piipahtamaan.

Musiikista puheen ollen, tein tuossa pari päivää sitten uuden kappaleen. Yritin tehdä tällä kertaa pelimusiikkia pelejä varten – veljen kanssa odotellaan yhden sovelluksen ilmestymistä, jolla luultavasti osaisimme tehdä ainakin jonkin sortin pelejä. Toivon kovasti, että suunnitelmamme toteutuu.

Joulukin meni tuossa vähän aikaa sitten. Pelattiin lahjaksi ostamaani uutta versiota Sega Mega Drivestä pikkuveljen kanssa. Oli ihan hauskoja pelejä! Viime aikoina olen muutenkin pelannut aika paljon – lähinnä shakkia ja ajopelejä. Suosikkini on tällä hetkellä GRID 2, joka alkuun tuntui aika vaikealta, mutta pikku hiljaa sain juonesta kiinni. Siinä on sellainen kiva ominaisuus, että jos ajaa pahasti väärin, voi aikaa kelata taaksepäin ja ajaa uudestaan paremmin. Shakkia olen pelannut hyvin heikkoa vastusta vastaan (tietokonetta), mutta tuntuu, että olen silti kehittynyt paremmaksi pelaajaksi. Yritän saada selkeät virheet pois pelitavastani.

Toinen lahja, jonka ostin itselleni on uudet hienot langattomat kuulokkeet. Oli tosi järkevä ostos!

Vuoden vaihtuessa minulla on tapa lukea yksi tietty Don Rosan Aku Ankka -kirja. Muutenhan noita sarjakuvia tulee luettua miltei olematon määrä. 🙂

Odottelen tässä kovasti maaliskuuta, koska silloin tulee teattereihin kauan odottamani elokuva Ready Player One! Mielenkiinnolla odotan myös uutta Putous-kautta, joka alkaa tämän kuun 20. päivä.

Loppuun vielä veljeni runo, jonka hän keksi katsellessamme koripallo-ottelua. Se menee näin!

Hei, sinä lyhyt pelaaja!
Kentän pienin!
Tee itsestäsi vielä lyhyempi!
Kyyristymällä!

Klap! Klap! Klap! =)

01.12.2017

Se on sitten joulukuu jo! Katsoin heti herättyäni DVD:ltä ensimmäisen jakson The Joulukalenteria. The Joulukalenteri on jo ollut muutaman vuoden ajan tapanani katsoa, joulukuussa aina oikea jakso oikeana päivänä tietenkin. Heti perään vetäisin suklaajoulukalenterista ensimmäisen suklaan. Nami nami! The Joulukalenterihan tulee nyt taas telkkarista, tänään ensimmäinen jakso kello 18:50 Subilta. Jokaisen jakson pituus on muistaakseni jonkin verran päälle 10 minuuttia. Juulian joululevyä kuuntelin sitten jonkin aikaa, siinä on muutama aikas hieno kappale. Kiitos pikkuveljelle sen hankkimisesta minulle. Löytyyhän se nykyään Spotifystä, mutta on se hienoa omistaakin noin hieno levy.

Käytiin juuri äsken isoveljen kanssa Gigantista ostamassa Playstation VR. Olin oikeastaan valmis pettymään. Asentelemisessa meni jonkin aikaa ja sitten veli kokeili niitä vr-laseja ensin ja kyselin ihan malttamattomana, että miltä se näyttää? Saanko minäkin kokeilla? Veli ajatteli, että olen joku 10-vuotias. 🙂 Minulla ei ollut mitään käsitystä, miltä virtuaalitodellisuus näyttäisi ja tuntuisi. Valitsimme Youtube VR:stä jonkin virtuaalivideon, jossa oli Paul McCartney. Ilman 3D-efektiä tosin. Katselin sitä ja ajattelin, että onpa erikoista, ihan kuin olisin videon sisällä itse! Itse asiassa tuli mieleen se, kun joskus näin hyvin realistisia selkounia. Mietin, että jos nyt olisi joku jyrkänne ja siitä pitäisi hypätä alas, niin en ehkä uskaltaisi! Vielä mielenkiintoisemmaksi meininki meni, kun kokeilin ”syvänmerensukellusta”. Kuva oli aika realistinen ja huutelin vaan, että ”mahtavaa, mahtavaa!”. Ajattelin, että tätä systeemiähän voisi soveltaa vaikka mihin hienoon. Esim. elokuva jossa itse olisi mukana, eli katsella ympärilleen ja näin, voisi tuntua tosi hienolta elämykseltä.

Sitten iskäkin tuli käymään ja hänkin kokeili uutta laitettamme ja taisi tykätä kovasti. Kysyin häneltä, ja hän vastasi, että ihan kiva. Virtuaalitodellisuus tuntuu jo nyt hienolta, vaikka se maailma on vielä lapsenkengissä. Ja tämähän on vasta halvin vaihtoehto, ehkä muut VR:t ovat vielä parempia! Minulla on laadukas pyörivä tuoli, jonka päällä on kiva istua virtuaalilasit päässään. Mutta ei siis ollut lopulta pettymys. Luulen, että tämä on hieno laite! Suosittelen ostamaan, jos on ylimääräistä rahaa! Vielä kun tosiaan tulisi paljon materiaalia, pelejä ja elokuvia. Haluan pyytää anteeksi äidiltä, joka ei halunnut, että ostamme PS VR:n. Tule joskus kokeilemaan niin huomaat, ettei se ole niin paha juttu!

Parin kuukauden aikana olen taas muuten vähän urheillut. Kerran viikossa olen käynyt pelaamassa sählyä ja se on ollut kivaa. Edellisestä kerrasta oli ollut joku puolitoista vuotta jo. Lenkkeillytkin olen melkein joka päivä, joten eiköhän kunto tässä pikkuhiljaa taas kohene.

Joulua odottelen innolla. Olen ostanut jo muutaman lahjan itselleni, ja suunnitelmissa oli ostaa vielä pikkuveljelle ja itselleni ainakin yksi kalliimpi lahja. En tiedä onnistuuko nyt, kun tähän PS VR:ään meni niin paljon mania. Esko Valtaojan Kohti ikusuutta vois olla yksi mihin rahat vielä hyvin riittäisivät. Itsenäisyyspäiväkin on ovella. Suunnittelin vähän, että syötäisiin pizzaa isoveljen ja äitin kanssa silloin. Ja katsottaisiin TV:stä linnan juhlia.

Pawn Sacrifice (elokuva katsottu)

Isoveljeni sanoi, että tämä oli huono elokuva. Osaksi siksi, että Tobey Maguire ei hänen mielestään ollut yhtään Bobby Fischerin näköinen. Hänen mielestään dokumentti Fischeristä oli parempi. Itse tykkäsin elokuvasta sen verran, että katsoin sen nyt jo tokan kerran. Elokuva on saanut IMDB:ssä kävijöiltä arvosanan 7,0.

Elokuva perustuu siis tositapahtumiin ja sen pääosassa on yksi maailman suurimmista shakkineroista, eli Robert James ”Bobby” Fischer. Hänestä löytää tietoa Wikipediasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bobby_Fischer

Elokuvan voi ostaa täältä (DVD:nä hintaan 5,95 €):

http://cdon.fi/elokuvat/pawn_sacrifice-36069056

Elokuvan lopussa pelataan peli, jota sanotaan kaikkien aikojen peliksi. Sen voi katsella Youtubesta (eli tästä).

Titanic (elokuva katsottu)

Katsoin juuri Titanic-elokuvan DVD:ltä. Ensimmäisen kerran näin elokuvan jotain 20 vuotta sitten, kaverini ja isonveljeni kanssa leffateatterissa, silloin kun se oli juuri ilmestynyt. Ei ole suurimpia suosikkejani, mutta silloin tällöin tulee katsottua. Leonardo DiCaprio on kuitenkin suosikkinäyttelijöitäni. Elokuvan musiikki on ihan hyvää myös.

Elokuva on ilmeisesti joskus ollut Netflixissä, mutta ei enää. DVD:n voi kuitenkin ostaa täältä:

http://www.discshop.fi/elokuvat/dvd/titanic/P387

Don Rosa – Kadonneen kirjaston vartijat – Juhlapainos (kirja luettu)

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran vähän yli vuosi sitten, mutta yhden kirjan tarinoista luin jo aivan pienenä yhdessä isän ja isoveljen kanssa. Kyseessä oli ”Nokanneulan tapaus”. Pidimme siitä silloin kovasti, ja onhan sekin tarina hyvä. Mutta mielestäni kirjan paras tarina on ”Takaisin Xanaduun”. Jotkut sanovat, että Don Rosa on huono piirtäjä, mutta itse olen aina pitänyt hänen tyylistään. Kirjan voi ostaa alle 30 eurolla täältä:

https://kauppa.akuankka.fi/Sarjakuvakirjat/Juhlakirjat/Kadonneen-kirjaston-vartijat-juhlapainos.html?ProductUUID=xJAK7A8hc20AAAFG0kVRYfR_

Don Rosan paras kirja on kuitenkin ehkä Roope Ankan elämä ja teot 1. Omistan senkin, mutta se on niin huonossa kunnossa, että olen pitkään ajatellut ostavani uuden.

Seuraavaksi luen Miika Nousiaisen Juurihoito-kirjan. Ostin sen oikeastaan äidilleni joululahjaksi, mutta sain lainata sen. 🙂

Sadetanssi

Huomasin, että pihalla oli muita lapsia. Se oli sitä aikaa, kun lapset vielä leikkivät ulkona. Siellä oli jokin leikki meneillään, poikia juoksi sinne tänne. Halusin mennä mukaan ja lähdin heti ulos. Siellä oli pitkästä aikaa yksi muita isompi kaveri, jonka luulin jo kasvaneen lapsuudesta. Siinä hän juoksi heti minua kohti. Voi sitä ilmettä! Hän näytti olevan niin onnellinen, kun sai taas leikkiä ulkona toisten kanssa. Kuin olisi palannut kotiin pitkän muualla olon jälkeen. Olikohan hän vain sekaisin ilosta, kun ei välittänyt vaikka törmäsi suoraan minuun ja kaatoi minut asfaltille niin, että tömäytin siihen pääni?

No, ei käynyt pahasti, leikki jatkukoon. Toiset menivät hiekkalaatikolle, minä viereiseen keinuun katselemaan. Neljä tai viisi lasta pyöri hiekkalaatikkoa reunoja pitkin ympäri. En tiedä, mikä homman idea oli, mutta se näytti ehkä jonkin verran sadetanssilta. Kaikilla tuntui olevan hauskaa. Muistan nähneeni samanlaista leikkiä toisenkin kerran, silloinkin katsellen sitä samaisesta keinusta. Viereisessä keinussa oli sillä kertaa kanssani isoveljeni. Hän katseli lapsijoukkoa ja sanoi, että on kyllästynyt pihaan. Että hänellä on varmaan kaamosmasennus.

Istuttuani pari minuuttia menin kotiin. Minulla taisi olla huono olo törmäyksestä. Kerroin siitä äidilleni ja menimme lääkäriin. Tunsin oloni urheaksi sanoessani lääkärille, että en mennyt heti kotiin sen jälkeen, kun satutin pääni.

Muistan yhden leikin ajalta, jolloin en vielä osannut puhuakaan. Olin taapero. Naapurin pari vuotta vanhempi poika oli meillä kylässä ja hän ajeli ympäriinsä jollakin isolla leikkiautolla. Muistan miten halusin olla leikissä mukana. Ei ollut mitään sanoja, ei sääntöjä, mutta naapurin lapsi oli leikin johtaja. Leikki tuntui joltain todella tärkeältä ja vakavalta.

Nyt katson TV:stä, kun aikuiset leikkivät. Potkivat jalkapalloa. Ovat niin vakavia.