Avainsana-arkisto: kaverit

Quake Champions

Pohdin pitkään, mistä aiheesta kirjoittaisin. Päädyin sitten erääseen videopeliin (ja asian vierestä kirjoittamiseen), jota olen viime aikoina vähän pelaillut (yhteensä vasta pari tuntia), koska aina pitää kirjoittaa asioista, joista on itse kiinnostunut! Toivottavasti siis edes joku lukijoista on kiinnostunut peleistä! 🙂

Peli on vain tietokoneille saatavissa oleva Quake Champions, ja kyseessä ei ole oikeastaan varsinainen peli, vaan ns. Early Access -versio. Toisin sanoen peli ei ole vielä valmis. Lisäksi peli ei ole kovin suosittu, katselin netistä joitakin arvosteluja ja kaikki niistä olivat negatiivisia!

Ensimmäisen kerran pelasin Quake-moninpeliä koulussa yläasteella, koska ATK-luokassa monella tietokoneella oli se peli. Kyseessä oli siis joku pelin ensimmäisistä versioista, luullakseni Quake II. Muistan, että koulukaverit eivät tykänneet pelitavastani. Ilmeisesti ”kämppäsin” liikaa. Se tarkoittaa sitä, että odottelin piilossa paikallani ja ammuskelin sieltä muita pelaajia. On se kumma, että peleissä ei saa käyttää kaikkia ”säännönmukaisia” keinoja! Myöhemmin olenkin käyttänyt kämppäystaktiikkaa muissa peleissä (eikä kukaan ole valittanut).

On olemassa Quake-pelejä joissa on vain moninpeli, mutta yksinpelejäkin sarjasta löytyy. Ensimmäinen Quake-sarjan peli oli Quake vuodelta 1996. Tähän peliin tehtiin jopa 8 spin-offia, lisäystä ja laajennusta. Sitten tuli Quake II vuonna 1997. Tähänkin tuli paljon lisäyksiä, mm. Nintendo 64 -versio. Quake III Arena ilmestyi 1999 ja siihen tuli muutama lisäys. 2005 Ilmestyi Quake 4, 2007 Enemy Territory: Quake Wars, 2010 Quake Live ja nyt tänä vuonna 2017 siis Quake Champions (pelin kehitys on aloitettu vuonna 2013). Edellinen pelkkä moninpeli on siis Quake Live, joka oli vielä hyvin suosittu. Quake Livessä grafiikka oli vielä kulmikkaampaa, mutta uudessa Quakessa paljon viimeistellympää.

Quake Champions on hyvin perinteinen FPS-verkkoammuskelupeli. FPS-peli (First-person shooter) tarkoittaa peliä, jossa kuvakulma on pelattavan hahmon silmistä, ja yleensä ruudussa näkyy alhaalla suunnilleen keskellä käytössä oleva ase. Aika lailla samanlainen siis kuin vanhatkin Quake-moninpelit. Korkeintaan kahdeksan ihmistä ammuskelee muutamilla erilaisilla aseilla toisiaan kunnes 10 minuuttia täyttyy. Paha vain, että osalla aseista ei tee juuri mitään. Itselläni on usein ollut se ongelma, että tulitan ties kuinka kauan vastustajaa ja sitten tämä ampuu minua kerran ja saa yhden tapon. Nyt olen tajunnut, että jostain pitää etsiä kunnollinen ase ja lähteä sitten räiskimään. Kenttiä on tällä hetkellä kaksi, mutta tulevassa kokoversiossa on useampikin.

Aiemmin pelasin paljon hyvin samanlaista peliä nimeltä Counter-Strike: Global Offensive. Se on periaatteessa paljon monimutkaisempi peli, mutta siinäkin on Deathmatch-moodi, joka on aika lailla samanlainen kuin Quake Champions. CS:GO sisältää mm. pommi-moodin, jossa terroristit yrittävät räjäyttää pommin ja ”antiterroristit” estää sen asettaminen tai purkaa sen. Suomessa näitä eri puolia sanotaan leikkisästi ”Teroiksi” ja ”Anteroiksi”. Counter-Strikestä löytyy myös sellainen pelimuoto, jossa yritetään pelastaa panttivankeja. Näitä monimutkaisempia muotoja en ole pelannut kuin hyvin vähän. Minulla oli tapana kuunnella musiikkia samalla, kun pelasin, joten jotkut biisit tuovat mieleeni tämän pelin. Siirryin tähän uuteen peliin kai sen takia, että en enää kehittynyt CS:ssä ja se alkoi jotenkin kyllästyttää. Saattaa olla, että palaan siihen kuitenkin taas joskus, onhan se parhaita ostoksiani, jotka olen tehnyt kuudella eurolla! Kovasti odotan myös sen uutta versiota, jota olen odotellut pitkään, koska peli on jo vuodelta 2012. Counter-Strike: Global Offensiven turnauksia on näytetty ihan meillä Suomessakin joskus iltaisin Ylen kanavilla. Arvatkaa vain kuinka innoissani olen niitä katsellut! 🙂

Ensimmäisen kosketukseni FPS-peleihin sain tietokoneella vuonna 1992 ilmestyneen Wolfenstein 3D pelin parissa, jota voisikin sanoa ehkä ensimmäiseksi lajityypin peliksi. Siinä ei ollut tosin moninpeliä. Moninpeli tällaisiin peleihin tuli tietääkseni vasta vähän myöhemmin Doomin myötä.

Itse pelasin tällaista moninpeliä vasta Nintendo 64:llä vuonna 1997, mutta N64:llä ei ollut verkkomoninpelimahdollisuutta, joten sitä pelattiin jaetulla näytöllä. Pelin nimi oli Goldeneye 007. Sitten tuli samalle konsolille vielä paremman moninpelin sisältävä Perfect Dark (ilmestynyt 2000), jota pelattiin veljien kanssa tosi paljon. Se oli parhaita pelejä siihen aikaan. Sen jälkeen oli tosiaan pitkä tauko, arviolta joku 13 vuotta, kun pelasin taas tämäntyylistä moninpeliä, eli CS:ää. Pelikonsoleilla FPS-pelien pelaaminen on vaikeampaa kuin tietokoneella, koska näppäimistö+hiiri on paljon parempi ohjain kuin varsinainen ”peliohjain”. Esim. autopeleihin sopii kuitenkin peliohjain paljon paremmin tietokoneellakin.

Mutta tässä artikkelissa halusin keskittyä Quake Championsiin. Kerronpa vaikka pelin huonoista puolista. Peli on väkivaltainen ja ehkä jopa ahdistava. En tiedä onko sellaista peliä järkeä pelata, mutta jotenkin viihdyn pelin parissa. Jopa vaikka en ole kovin taitava pelaaja. Tykkäänkin peleistä, joita voi pelata ihan omalla tavallaan, eikä tarvitse olla mikään paras. Tärkeintä on, että nauttii pelistä! Voitto on toisarvoista. Luulen, että tulen pelissä paremmaksi, koska olen vielä aloittelija.

Peliä pelataan siis näppäimistöllä ja hiirellä. W-kirjaimella pääsee eteenpäin, s:llä taaksepäin, a:lla vasemmalle ja d:llä oikealle. Ctrl-nappulasta pelaaja kyykistyy ja välilyönnistä se hyppää. Hiirellä siirretään tähtäintä ja vaihdetaan suuntaa. Vasemmalla painikkeella ammutaan, oikealla voi zoomata tähtäimellä. Hiiren rullalla vaihdetaan asetta. Aika lailla siis sama ohjaustapa kuin kaikissa FPS-peleissä. Pelissä pitää osata liikkua todella nopeasti, etenkin hiirellä, että osuu vastustajaan. Ampuakin saa melkein koko ajan.

Pelissä pelataan eri hahmoilla, joita kutsutaan ”Championeiksi”, ja jokaisella on omat erikoisominaisuutensa. Valittavia hahmoja on useita, mutta ilmaisessa versiossa voi pelata vain yhdellä niistä, ”Rangerilla” (sanotaan myös ”Quakeguy”:ksi). Tällä hahmolla voi teleportata pienen matkan päähän heittämällä ”Dire Orb -pallo” pisteeseen, johon halua siirtyä. Muut pelihahmot ovat jo tällä hetkellä ostettavissa. Hahmolla ”Nyx” voi muuttua näkymättömäksi, ”Anarki” voi liikkua leijulaudalla, ”Sorlag” osaa sylkeä happoa ja ”Visor” voi nähdä seinien läpi. Muita hahmoja ovat ”B.J. Blazkowicz”, ”Clutch”, ”Doom Slayer”, ”Galena”, ”Scalebearerm” ja ”Slash”. Mielestäni hahmokohtaiset lisäominaisuudet ovat hyvä mauste peliin. Tietääkseni ne voidaan kuitenkin halutessa jättää pelistä kokonaan pois.

Erilaisia aseita pelissä on yhdeksän. Heti pelin alussa voi käyttää aseita ”Machine Gun”, ”Shotgun” ja ”Nailgun”, jotka kaikki ovat melko tehottomia, joten niillä pitää ampua vastustajaa kauan, että saa tapon. Kentille on sijoitettu eri paikkoihin parempia aseita, jotka ovat ”Heavy Machine Gun”, ”Lightning Gun”, ”Rocket Launcher”, ”Railgun”, ”Super Nailgun”, ”Super Shotgun”.

Erilaisia pelialueita on kahdeksan. Ne ovat ”Blood Covenant”, ”Blood Run”, ”Burial Chamber”, ”Church of Azathoth”, ”Corrupted Keep”, ”Lockbox”, ”Ruins of Sarnath” ja ”Tempest Shrine”. Itselläni on siis kokemusta vain kahdesta kentästä, koska en ole ostanut peliä. Alueet ovat muuten melko yksinkertaisia, mutta ainakin joissakin voi pudota jonnekin tyhjyyteen ja menettää näin yhden ”tappopisteen”, niistä löytyy teleportteja ja pieniä alustoja jotka saavat hahmon pomppaamaan korkealle.

Eri pelityylejä on neljä: ”Free-for-all”, ”Sacrifice”, ”Duel” ja ”Team Deathmatch”. Näistä olen itse pelannut vain ensimmäistä.

Tiedän yhden lapsuudenkaverini pelaavan paljon Quakea. Kerran näin jopa unta, jossa kysyin häneltä, pelaako hän myös uutta Quake Championsia. Hän vastasi, että pelaa sitä joukkueessa nimeltä ”4 valokettua”. Itse asiassa kuulin nimen väärin ja tajusin herättyäni, että hän oli tarkoittanut ”4 valkattua”. Yritin sitten herättyäni hakea pelin hakutoiminnolla, löytyykö sen nimistä joukkuetta, mutta eipä löytynyt. Pelissä tosiaan on myös joukkuekilpailu-moodi, mutta sitä en ole halunnut pelata, ettei kanssapelaajien tarvitse tuskastua tällaisen aloittelijan huonoudesta.

Jos haluat pelata jotain nopeatempoista ja kivaa ammuskelupeliä, niin suosittelen ostamaan juuri Quake Championsin! Steam-palvelusta sen voi ostaa 30 eurolla, ainakin sitten kun se virallisesti ilmestyy ja tämä tapahtuu varmaankin vielä tänä vuonna. Itse tosiaan latasin keskeneräisen version ilmaiseksi, joten voi olla, että sen saa yhä ilmaiseksi netistä. Tällöin käsittääkseni tämä linkki voi olla sinulle hyödyksi: https://download.cdp.bethesda.net/QuakeChampions_Setup.exe. Muistakaa kuitenkin, että ihan kaikki eivät, kuten aiemmin kirjoitin, taida pitää pelistä. Ja se, että vaikka siltä vaikuttaa, tämä ei ole mainos! 🙂

————————————–

Tämä kirjoitus on siis kirjoitettu vuoden 2017 marraskuussa ja oli tarkoitettu julkaistavaksi eräässä toisessa blogissa, mutta kun ei julkaistu, niin päätin viimein julkaista sen täällä. Quake Championsia en ole juurikaan enää pelannut, mutta sitä Quake Liveä olen alkanut vähän kokeilla. Tulevaisuudessa on tarkoitus palata Championsiin.

01.09.2017

Lapsena yksi suosikkileluistani oli parikymmensenttinen toimintafiguuri, jonka ihan oikea nimi oli Stinger. Se oli sellainen lihaksikas hahmo, jolla oli kasvojen paikalla sellainen pieni ”näyttö”, jossa näkyi pieni ”kasvonilmeanimaatio” aina, kun hahmo puhui. Sillä oli kolme nappulaa, joista kahdesta tuli puhetta ja yhdestä ampumisen ääntä. Toinen puheista oli ”Get out of my way!” ja toinen ”I’ll get you!”. Ukkelin mukana tuli sellainen pieni lappu, jossa luki kai jonkinlainen tarina siitä. Se oli englanninkielinen, ja itse olin jotain 5-vuotias, joten en vielä tietenkään osannut lukea sitä. Iskä sitten kerran ”luki” minulle sen, mutta hän sävelsi ihan omiaan ja kertoi, että tyyppi pystyy hyppäämään 30 m. eteenpäin ja kuulokin oli ihan yliluonnollinen ja mitä kaikkea. Olin vain iloinen, että leluni oli niin mahtava tyyppi! Minulla oli samaa sarjaa myös toinen lelu, jonka nimeä en muista. Ehkä sen nimi oli Raider? Sopisi ainakin sen toisen kaveriksi sillä nimellä. Sekin osasi puhua, mutta en muista mitä. Muistaakseni ainakin sanoi jotain tyyliin ”I’m out of ammo”. En ole varma. En tiedä, missä lelut nykyään ovat. Luultavasti vielä tallella iskän tai äidin luona.

Esikoulussa laitoin sitten vahingon kiertämään. Kaksi kaveria halusivat pelata Monopolia ja tarvitsivat minua lukemaan niitä pelin kortteja, koska eivät vielä itse osanneet lukea. No, minä taisin toisesta kaverista pitää enemmän kuin toisesta, koska tahallani sanoin koko ajan, että korteissa lukee, että hän saa paljon rahaa. Esikoulun työntekijä katseli vierestä ja varmaan kuvitteli, etten minäkään osaa lukea.

Muistan vielä, kun esikouluaikana käytin sellaista reppua, missä oli Turtleseiden kuvat. Turtlesit olivat silloin hieno juttu. Joku esikoulukavereistani sanoi, että ne ovat vääriä Turtleseita. Ilmeisesti kaupoissa myytiin hienomman ja huonomman näköisiä Turtles-figuureja, ja ne minun reppuni Turtlesit näyttivät niiltä jälkimmäisiltä.

Lapsena tykkäsin kovasti NES-pelistä Turtles II. Kun olin 5-vuotias, se taisi olla ainoa peli, jonka osasin läpäistä. Oli meillä muitakin pelejä, mutta ne tuntuivat vaikeammilta. Ja minä tosiaan olin aika hyvä siinä pelissä! Veli sanoi, että tottakai olen hyvä siinä, koska minun ei tarvinut käydä esikoulussa (niin kuin hän) ja sain pelata peliä rauhassa. Olisi kiva, jos jostain saisin käsiini sen pelin. Haluaisin nähdä, osaanko vielä pelata sitä. Mutta myimme koko NES-konsolimme ja kaikki sen pelit serkuille jo joskus 90-luvulla.

Eilen katsottiin isonveljen kanssa TV:stä illalla, kun Suomi pelasi Ranskaa vastaan koripallossa. Oli tosi jännittävä ottelu! Suomihan sen sitten lopulta voitti ja olimme molemmat tosi innoissamme. Mutta huomenna saattaa telkusta tulla jotain vielä viihdyttävämpää. 18:30 alkaa jalkapallon MM 2018 -karsinta, jossa pelaavat Suomi ja Islanti. Itse ainakin aion katsoa sen. Ja veikkaan, että Islanti voittaa 3-1! 🙂

Mutta mitähän sitä tänään tekisi? Illalla tulee Radio Novalta ainakin Retroperjantai, joka on tapani mukaan pakko kuunnella. Ostan ehkä vähän jotain karkkia, jos tekee myöhemmin päivällä mieli. Minulla on myös mielenkiintoinen kirja kesken, joten sitä haluan lukea. Ja ehkä pelata Quakea. Ja käydä äitillä, on kuulemma jotain ruokaa siellä tarjolla minullekin.

Hyvää viikonloppua kaikille! 🙂

Jules Verne – Maasta kuuhun (e-kirja) (kirja luettu)

Jules Vernen Maasta kuuhun on ensimmäinen elektroninen kirja, jonka olen lukenut. Luin sen uudella Kindlelläni, jonka ostin siksi, että kaverini hehkutti sitä ja olin jo ajatellut, että sellainen lukulaite voisi olla hyvä ostos. Ja laite onkin tosi hyvä, sitä on todella miellyttävä käyttää. 🙂

Kirjan voi ladata tästä:

http://www.lonnrot.net/kirjat/0973.zip

Kindlen voi ostaa täältä (hintaan 169,90 €):

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53221/hsqdb/Amazon-Kindle-Paperwhite-2015-WiFi-e-kirjanlukulaite-musta

Sain uuden tuolin!

Parisen vuotta sitten minulta meni rikki tietokonetuoli ja vasta nyt sain kunnon tuolin sen tilalle. Tästä kiitos kovasti veljelle, äidille, äidin kaverille ja äidin siskolle! =)

Tunnin päästä alkaa muuten alle 18-vuotiaiden jääkiekkofinaali Suomi vs. Yhdysvallat. Saa nähdä kuinka käy! 🙂

Tässä vielä kuva uudesta tuolistani. Eikö olekin hieno?

Soltun uusi pelituoli :)

Titanic (elokuva katsottu)

Katsoin juuri Titanic-elokuvan DVD:ltä. Ensimmäisen kerran näin elokuvan jotain 20 vuotta sitten, kaverini ja isonveljeni kanssa leffateatterissa, silloin kun se oli juuri ilmestynyt. Ei ole suurimpia suosikkejani, mutta silloin tällöin tulee katsottua. Leonardo DiCaprio on kuitenkin suosikkinäyttelijöitäni. Elokuvan musiikki on ihan hyvää myös.

Elokuva on ilmeisesti joskus ollut Netflixissä, mutta ei enää. DVD:n voi kuitenkin ostaa täältä:

http://www.discshop.fi/elokuvat/dvd/titanic/P387

Luola

Kerran lapsena istuin kotipihamme rikkinäisessä kiikussa ja vieressäni keinui kaverini, jota olin nähnyt harvoin. Kerroin hänelle muutama vuotta vanhemmasta naapuristani, joka oli pari päivää sitten esitellyt jalkapallotaitojaan. Hän oli pomputellut jaloillaan palloa ilmassa ja hetken aikana saanut parhaaksi tuloksekseen neljä pompautusta peräkkäin. Se oli mielestäni todella vähän.

Katsoin naapurin ikkunaan ja sanoin kaverilleni, että siellähän hän onkin. Huusin sinne jotakin, enkä yhtään välittänyt siitä, oliko siellä ikkunan takana oikeasti ketään. En ainakaan huomannut.

Hän valehteli usein. Hän esimerkiksi väitti, että hänen koulukaverinsa on keksijä, joka oli mm. rakentanut taskulaskimesta ja jäätelötikusta joystickin. Ikäisilleen hän ei kuitenkaan valehdellut, eikä kiusannut muita kuin itseään fiksumpia ja nuorempia. Aina kun hänellä oli luokkakavereita mukanansa ulkona, hän kiusasi heidän kanssaan meitä talon nuorempia ihmisiä. Hän sanoi joskus, että hänen vain pitää esittää heille.

Hän oli myös sitä mieltä, että yskin ihan liian hiljaa.

Myöhemmin hänen isänsä kertoi äidilleni, miten häntä harmitti, kun hänen poikansa ei halunnut jatkaa enää jalkapalloharrastustaan. Hän oli kuulemma enemmän kiinnostunut musiikista ja hänellä olikin oma bändi nimeltä Eat Metal. Luultavasti hän oli kosketinsoittaja, koska siihen malliin hän kerran oli näppäillyt sormillaan ilmaa viereisellä bussinpenkillä.

Ja hänen isänsä oli ulosottomies, jolla oli tapana ottaa ihmisiltä ulosottamiaan tavaroita itselleen. Heidän asuntonsa sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa ja sen alle oli kaivettu kotoisa luola. Sinne perheen isä aina kätki anastamiaan tavaroita. Muistan pojan sanoneen minulle kerran siitä. Että sinne pääsivät vain harvat ja valitut.

Olin siellä unessani. Tykkäsin paikasta. Ainoat esineet, joita muistan nähneeni siellä olivat kuitenkin kosketinsoittimia. Niissä oli lappuja, joissa luki ”to do!” joten ajattelin, että ne olivat rikki ja niitä oltiin korjaamassa.

Ajattelin, että minäkin haluan oman luolan.