Avainsana-arkisto: lukeminen

01.09.2017

Lapsena yksi suosikkileluistani oli parikymmensenttinen toimintafiguuri, jonka ihan oikea nimi oli Stinger. Se oli sellainen lihaksikas hahmo, jolla oli kasvojen paikalla sellainen pieni ”näyttö”, jossa näkyi pieni ”kasvonilmeanimaatio” aina, kun hahmo puhui. Sillä oli kolme nappulaa, joista kahdesta tuli puhetta ja yhdestä ampumisen ääntä. Toinen puheista oli ”Get out of my way!” ja toinen ”I’ll get you!”. Ukkelin mukana tuli sellainen pieni lappu, jossa luki kai jonkinlainen tarina siitä. Se oli englanninkielinen, ja itse olin jotain 5-vuotias, joten en vielä tietenkään osannut lukea sitä. Iskä sitten kerran ”luki” minulle sen, mutta hän sävelsi ihan omiaan ja kertoi, että tyyppi pystyy hyppäämään 30 m. eteenpäin ja kuulokin oli ihan yliluonnollinen ja mitä kaikkea. Olin vain iloinen, että leluni oli niin mahtava tyyppi! Minulla oli samaa sarjaa myös toinen lelu, jonka nimeä en muista. Ehkä sen nimi oli Raider? Sopisi ainakin sen toisen kaveriksi sillä nimellä. Sekin osasi puhua, mutta en muista mitä. Muistaakseni ainakin sanoi jotain tyyliin ”I’m out of ammo”. En ole varma. En tiedä, missä lelut nykyään ovat. Luultavasti vielä tallella iskän tai äidin luona.

Esikoulussa laitoin sitten vahingon kiertämään. Kaksi kaveria halusivat pelata Monopolia ja tarvitsivat minua lukemaan niitä pelin kortteja, koska eivät vielä itse osanneet lukea. No, minä taisin toisesta kaverista pitää enemmän kuin toisesta, koska tahallani sanoin koko ajan, että korteissa lukee, että hän saa paljon rahaa. Esikoulun työntekijä katseli vierestä ja varmaan kuvitteli, etten minäkään osaa lukea.

Muistan vielä, kun esikouluaikana käytin sellaista reppua, missä oli Turtleseiden kuvat. Turtlesit olivat silloin hieno juttu. Joku esikoulukavereistani sanoi, että ne ovat vääriä Turtleseita. Ilmeisesti kaupoissa myytiin hienomman ja huonomman näköisiä Turtles-figuureja, ja ne minun reppuni Turtlesit näyttivät niiltä jälkimmäisiltä.

Lapsena tykkäsin kovasti NES-pelistä Turtles II. Kun olin 5-vuotias, se taisi olla ainoa peli, jonka osasin läpäistä. Oli meillä muitakin pelejä, mutta ne tuntuivat vaikeammilta. Ja minä tosiaan olin aika hyvä siinä pelissä! Veli sanoi, että tottakai olen hyvä siinä, koska minun ei tarvinut käydä esikoulussa (niin kuin hän) ja sain pelata peliä rauhassa. Olisi kiva, jos jostain saisin käsiini sen pelin. Haluaisin nähdä, osaanko vielä pelata sitä. Mutta myimme koko NES-konsolimme ja kaikki sen pelit serkuille jo joskus 90-luvulla.

Eilen katsottiin isonveljen kanssa TV:stä illalla, kun Suomi pelasi Ranskaa vastaan koripallossa. Oli tosi jännittävä ottelu! Suomihan sen sitten lopulta voitti ja olimme molemmat tosi innoissamme. Mutta huomenna saattaa telkusta tulla jotain vielä viihdyttävämpää. 18:30 alkaa jalkapallon MM 2018 -karsinta, jossa pelaavat Suomi ja Islanti. Itse ainakin aion katsoa sen. Ja veikkaan, että Islanti voittaa 3-1! 🙂

Mutta mitähän sitä tänään tekisi? Illalla tulee Radio Novalta ainakin Retroperjantai, joka on tapani mukaan pakko kuunnella. Ostan ehkä vähän jotain karkkia, jos tekee myöhemmin päivällä mieli. Minulla on myös mielenkiintoinen kirja kesken, joten sitä haluan lukea. Ja ehkä pelata Quakea. Ja käydä äitillä, on kuulemma jotain ruokaa siellä tarjolla minullekin.

Hyvää viikonloppua kaikille! 🙂

Patrick Rothfuss – The Name of the Wind: The Kingkiller Chronicle: Book 1 (Kingkiller Chronicles) (e-kirja) (kirja luettu)

Pitkä kirja, jolla on pitkä nimi. Lukemisessa meni varmasti yli 2 vuorokautta. Siis silkkaa lukemista koko aika. Eilenkin tuli muistaakseni luettua jotain seitsemisen tuntia, ehkä enemmänkin. 😛 Tänään viimeiset muutama prosenttia. Kindle-lukulaitteella siis luin.

Mutta niin. Kirjasta en paljon ymmärtänyt, koska en ole kovin taitava englannin kielessä. Mutta opin paljon sanoja ja ymmärsin, miten väärin olen jotkut sanat lausunut. Mielelläni luen lisää kirjoja tällä kielellä. Amazonistahan niitä löytyy, joten sieltä todennäköisesti ostan vielä.

Seuraavaksi luen Torey Haydenin kirjan Sähkökissa.

”Mä maalaispoika oon!”

No niin. Tulin vähän aikaa sitten maaseudulta iskän luota, missä hänen kanssaan vietin viikonlopun. Ostettiin sinne mennessä ensin hieno kaasugrilli yhdessä. Pariin otteeseen sitten pihalla grillailtiin makkaraa, kanaa, tomaattia, perunaa ja sen sellaista. Nami nami, oli oikein mukavaa ja sääkin oli välillä kohdallaan. Mutta lauantai-iltanahan oli sitten ukkosta ja sadetta, siitähän uutisissakin oli paljon. Seurattiin netistä salamatutkasta, kuinka salamia pamahteli lähiseuduilla. No, ei niitä tullut ihan lähelle, eikä mennyt edes sähköt poikki tällä kertaa.

Oli kiva käydä maalla, oli välillä taas muutakin tekemistä kuin kirjat, videopelit, musiikki, tietokone ja TV. Tosi hyvää vaihtelua. Tuli kuitenkin myös luettua Kindlellä monta monta tuntia, pikku hiljaa alkaa kirja ollakin luettu.

Ja sitten alkoi myös uusi sokerilakko, tällä kertaa parin viikon. En siis nauti ainakaan karkkia ja limsaa nyt. Osa sokerittomistakin herkuista on nyt pannassa. Pari sokeritonta energiajuomaa on kaapissa kuitenkin. 🙂 Enpä olekaan juuri koskaan aikaisemmin juonut sellaisia, en edes niitä sokerillisia.

Ollaan viritelty iskän kanssa myös Osku mediatalon radiokanavaan minulle oma MUSIIKKIohjelma, joka soitetaan lauantaisin ja sunnuntaisin 19.00-20.00. Mutta on siellä radiossa oikeasti mielenkiintoisiakin ohjelmia, sellaisia, missä on kunnon juontajat. Musiikkia kun nykyään saa helpommin jostain Youtubesta tai Spotifystä yms. Kannattaa olla kuulolla ja vierailla Oskun sivuilla. Tässä linkki: http://osku.media/home/radio-2.html. Vaikka tätähän olen mainostanut ennenkin. 😛

Sitten tosiaan, kun päästiin iskän kanssa kotikaupunkiini Kotkaan, haettiin isoveljeni ja mentiin hänelle ostamaan Gigantista uusi iPad Pro. Taitaa olla aika mainio vehje.

Päivitys, eli kuva:

Lukemista se on tämäkin

Kun minulla nyt on tällainen blogi, niin ajattelin taas, että voisin kertoa jotain itsestäni! Yleensähän kirjoitan vain jostain peleistä yms. mutta nyt aiheina ovat minä ja lukemisharrastukseni.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on jo pitkään ollut kirjat, suunnilleen kuuden vuoden ajan. Niitä on hauska ostaa ja lukea, ja joskus voi käydä niin onnellisesti, että niitä saa ilmaiseksikin. Esim. paikallisessa uimahallissa on kirjojenvaihtohylly, josta vähän aikaa sitten nappasin Esko Valtaojan (joka on muuten jossakin TV-ohjelmassa sanonut olevansa sitä mieltä, että kaikki tavarat ovat jaettavissa kahteen joukkoon: romuihin ja kirjoihin) ja Juha Pihkalan kirjan ”Nurkkaan ajettu Jumala?”, ja kirjastosta löysin samanlaisesta kaapista kolme Stephenie Meyerin kirjaa samalla kerralla.

Kirjastoista olen kirjoja aika paljon myös lainaillut, ja kirpputoreilta ja kirjakaupoista ostellut, mutta tietokoneella tai millään kirjojenlukulaitteilla (jollaista tosin tällä hetkellä harkitsen ostavani) en ole koskaan kirjoja lukenut, koska olen ajatellut, että se on epämukava tapa. Kalliita kirjoja en osta ja yleensä keskityn vain hyvin uusiin kirjoihin.

Mutta mikä on oma tapani lukea kirjoja?

No, minulla on sellainen kaappi, oikeastaan kaksikin, joissa on paljon kirjoja. Aina, kun olen lukenut yhden kirjan loppuun, laitan sen kaappiin ja otan kaapista yhden (jonka mieluiten haluaisin lähiaikoina lukea) ja asetan sen hyllylle. Sitten otan hyllystä kirjan jonka oikeasti haluan lukea heti. Olen myös lukenut joskus niin huonoja kirjoja, joita en halua enää säilyttää itselläni. En ole vielä keksinyt, mitä niille kannattaisi tehdä. Ehkä vien ne johonkin julkiseen kirjanvaihtokaappiin.

Kotonani luen kirjoja sängylläni ja iskällä ollessani sohvalla, lukuasentoni on selällä makaaminen (aina!). Välillä luen myös silmät kiinni, kunnes havahdun, että eihän minulla ole tässä mitään kirjaa! Johtuu varmaan siitä, että luen niin paljon.

Aina kun haluan lopettaa lukemisen, luen vielä aukeaman loppuun. Sitten laitan seuraavan aukeaman väliin monta vuotta käytössä olleen kuluneen pahvilappukirjanmerkkini.

Luen oikeastaan melkein minkälaisia kirjoja vain (pelkkä lukeminen on jo mielestäni kivaa), mutta eniten ehkä tietokirjoja. Olen ajatellut, että ne kehittävät ihmistä paljon enemmän kuin muut kirjat. Tällä hetkellä kiinnostaisi lukea tieteeseen ja politiikkaan liittyviä kirjoja (esim. Erkki Tuomiojan Siinä syntyy vielä rumihia on jonossa). Ei ole monta sellaista kirjaa, jonka lukemisen olen lopettanut kesken.

Jos kiinnostaa tietää, mitä kirjoja olen lukenut, voit vilkaista niitä tältä listalta. Niitä on kertynyt aika paljon, vaikka olen hidas lukija. Olen lukenut tätä kirjoittaessa vain englannin- ja suomenkielisiä kirjoja, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus lukea myös ruotsinkielisiä kirjoja ja myöhemmin vielä muunkielisiä.

Esko Valtaoja sanoi hänellä olevan tavoitteena lukea puolessa vuodessa metri kirjoja. Minä en ihan siihen saavutukseen yllä, mutta Eskon entisen parran pituudelta ainakin saan luettua helpostikin. Epämääräisenä haaveenani on lukea kaikki koskaan kirjoitetut ja kirjoitettavat kirjat. Laskisin tosin, että periaatteessa luettavia kirjoja olisi silloin äärettömästi, joten unelma ei taida täyttyä (mikä on tietysti hyvä asia!). Mutta saahan sitä yrittää!

Ikäviä juttuja ovat väsymys ja nukkuminen, kun niiden aikana ei voi lukea tai tehdä jotain muuta mukavaa. Yleensä lopetan lukemisen viimeistään kello 22:30. Niihin aikoihin käyn sitten nukkumaankin, mikä ei ole kivaa, mm. koska uneni ovat usein tosi ahdistavia ja inhottavia, ja niissä nyt vanhempana on alkanut tapahtua enemmän suorastaan pahoja asioita.

Joskus haaveilen, ettei tarvitsisi nukkua – eräs Leonardo da Vincikin sanoi, että nukkuminen on ajanhukkaa! Unista voisin kuitenkin kirjoittaa joskus pidemmänkin artikkelin, jotain käyttöä tulisi niillekin!

Itse en ole koskaan kirjoittanut kirjaa, ei ole kauheasti mielenkiintoa tai mielikuvitusta niin isoon projektiin. Jotain lyhyitä juttuja silti, kuten runoja joskus vuosia sitten tein vihkoon (ja heitin lopulta roskiin). Se oli ihan hauskaa aivojumppaa. Laitoin nettiinkin, mutta enpä juuri saanut palautetta.