Avainsana-arkisto: onnelliset

Sadetanssi

Huomasin, että pihalla oli muita lapsia. Se oli sitä aikaa, kun lapset vielä leikkivät ulkona. Siellä oli jokin leikki meneillään, poikia juoksi sinne tänne. Halusin mennä mukaan ja lähdin heti ulos. Siellä oli pitkästä aikaa yksi muita isompi kaveri, jonka luulin jo kasvaneen lapsuudesta. Siinä hän juoksi heti minua kohti. Voi sitä ilmettä! Hän näytti olevan niin onnellinen, kun sai taas leikkiä ulkona toisten kanssa. Kuin olisi palannut kotiin pitkän muualla olon jälkeen. Olikohan hän vain sekaisin ilosta, kun ei välittänyt vaikka törmäsi suoraan minuun ja kaatoi minut asfaltille niin, että tömäytin siihen pääni?

No, ei käynyt pahasti, leikki jatkukoon. Toiset menivät hiekkalaatikolle, minä viereiseen keinuun katselemaan. Neljä tai viisi lasta pyöri hiekkalaatikkoa reunoja pitkin ympäri. En tiedä, mikä homman idea oli, mutta se näytti ehkä jonkin verran sadetanssilta. Kaikilla tuntui olevan hauskaa. Muistan nähneeni samanlaista leikkiä toisenkin kerran, silloinkin katsellen sitä samaisesta keinusta. Viereisessä keinussa oli sillä kertaa kanssani isoveljeni. Hän katseli lapsijoukkoa ja sanoi, että on kyllästynyt pihaan. Että hänellä on varmaan kaamosmasennus.

Istuttuani pari minuuttia menin kotiin. Minulla taisi olla huono olo törmäyksestä. Kerroin siitä äidilleni ja menimme lääkäriin. Tunsin oloni urheaksi sanoessani lääkärille, että en mennyt heti kotiin sen jälkeen, kun satutin pääni.

Muistan yhden leikin ajalta, jolloin en vielä osannut puhuakaan. Olin taapero. Naapurin pari vuotta vanhempi poika oli meillä kylässä ja hän ajeli ympäriinsä jollakin isolla leikkiautolla. Muistan miten halusin olla leikissä mukana. Ei ollut mitään sanoja, ei sääntöjä, mutta naapurin lapsi oli leikin johtaja. Leikki tuntui joltain todella tärkeältä ja vakavalta.

Nyt katson TV:stä, kun aikuiset leikkivät. Potkivat jalkapalloa. Ovat niin vakavia.