Avainsana-arkisto: syntymäpäivät

28.02.2018

Veljen syntymäpäivä tänään. Onnitteluni hänelle! 🙂 Hänen ja äitimme kanssa kävimme juuri ulkona syömässä. En muista koska olen syönyt viimeksi niin paljon!

Tein viime yönä unessani merkittävän keksinnön. Usein näen unissani paljon ihmisiä (tuli tässä myöhemmin mieleen: onko ne edes ihmisiä? =) ) ja nyt tajusin, että heille voi jutella. Etenkin naispuolisille! Ei tarvi muuta kuin mennä sanomaan, että tule mun mukaan ja hehän tulevat! Asiaa auttaa se seikka, että tiedän näkeväni unta! Ja kaiken kukkuraksi he tuntuvat aina pitävän minusta. Tai no, olen kyllä tehnyt niin ennenkin, mutta nyt vasta tajusin, että sehän on mainio juttu ja että pitää jatkossakin tehdä niin. Hyvä vastapaino niille ilkeille ihmisille, joita unissani usein näen. Positiivisuus on aina positiivisuutta.

Tänään on vielä tarkoitus katsoa Pasila-DVD:itä ja lukea kirjaa, jonka aloitin eilen illalla. Kirjan on kirjoittanut Donna Tartt ja sen nimi on Jumalat juhlivat öisin.

Pianomiäs

Rapussani asuu eräs lahjakas pianisti. Omasta mielestään lahjakas. Hän ei koskaan juuri tervehdi. Yleensä hän sanoo jotain tyyliin ”hyymnh”! Perään hän saattaa vielä heittää jonkin toisen ynähdyksen, ikään kuin harmittelisi edellisen äännähdyksensä epäonnistumista.

Ensimmäisen kerran näin hänet eräässä pienessä tapahtumassa. Hänellä oli hieno kosketinsoitin, jonka hän oli ostanut rahoilla, jotka sai myytyään autonsa. Ajattelin iloisena, että kohta saadaan kuulla jotain hienoa! Osoittautui pian kuitenkin, ettei hän juuri osannut soittaa, ja vähän aikaa aloittamisensa jälkeen hänellä ei ollutkaan enempää kuin pari kuuntelijaa. Kyllähän hän ”keikan” jälkeen totesi, ettei hänen soittamisiinsa paljon taitoa tarvitse. Kunhan vähän kuljettelee sormiaan koskettimistolla.

Myöhemmin hän esiintyi myös yksissä syntymäpäivissä, tällä kertaa laulaen päivänsankarille onnittelulaulua. Hän ei laulanut aivan omalla luonnollisella äänellään, vaan paljon jykevämmällä äänellä. Kesken laulun hän päästi taas sellaisen ynähdyksen, aivan kuin jokin olisi mennyt pieleen. Joku paikalla olleista lapsista sanoi ääneen, että piti enemmän tapahtuman toisesta esityksestä, jossa oli mukana kokonainen bändi. Itse ajattelin, että lauluesitys oli paljon arvostettavampi. Oli hienoa, että kaveri uskalsi laulaa niin ison porukan edessä, vaikkei ollut mikään maailman taitavin! Esityksen jälkeen joku kehaisikin hänen rohkeuttaan ja kyseli, oliko hän itse säveltänyt ja sanoittanut laulunsa. Hän vastasi, että hän keksi KOKO kappaleen sitä mukaa kuin sitä lauloi. Hän sanoi, että hän on vain niin lahjakas.

Aplodit hänelle ja hänen harrastukselleen! 🙂