Avainsana-arkisto: videopelit

Quake Champions

Pohdin pitkään, mistä aiheesta kirjoittaisin. Päädyin sitten erääseen videopeliin (ja asian vierestä kirjoittamiseen), jota olen viime aikoina vähän pelaillut (yhteensä vasta pari tuntia), koska aina pitää kirjoittaa asioista, joista on itse kiinnostunut! Toivottavasti siis edes joku lukijoista on kiinnostunut peleistä! 🙂

Peli on vain tietokoneille saatavissa oleva Quake Champions, ja kyseessä ei ole oikeastaan varsinainen peli, vaan ns. Early Access -versio. Toisin sanoen peli ei ole vielä valmis. Lisäksi peli ei ole kovin suosittu, katselin netistä joitakin arvosteluja ja kaikki niistä olivat negatiivisia!

Ensimmäisen kerran pelasin Quake-moninpeliä koulussa yläasteella, koska ATK-luokassa monella tietokoneella oli se peli. Kyseessä oli siis joku pelin ensimmäisistä versioista, luullakseni Quake II. Muistan, että koulukaverit eivät tykänneet pelitavastani. Ilmeisesti ”kämppäsin” liikaa. Se tarkoittaa sitä, että odottelin piilossa paikallani ja ammuskelin sieltä muita pelaajia. On se kumma, että peleissä ei saa käyttää kaikkia ”säännönmukaisia” keinoja! Myöhemmin olenkin käyttänyt kämppäystaktiikkaa muissa peleissä (eikä kukaan ole valittanut).

On olemassa Quake-pelejä joissa on vain moninpeli, mutta yksinpelejäkin sarjasta löytyy. Ensimmäinen Quake-sarjan peli oli Quake vuodelta 1996. Tähän peliin tehtiin jopa 8 spin-offia, lisäystä ja laajennusta. Sitten tuli Quake II vuonna 1997. Tähänkin tuli paljon lisäyksiä, mm. Nintendo 64 -versio. Quake III Arena ilmestyi 1999 ja siihen tuli muutama lisäys. 2005 Ilmestyi Quake 4, 2007 Enemy Territory: Quake Wars, 2010 Quake Live ja nyt tänä vuonna 2017 siis Quake Champions (pelin kehitys on aloitettu vuonna 2013). Edellinen pelkkä moninpeli on siis Quake Live, joka oli vielä hyvin suosittu. Quake Livessä grafiikka oli vielä kulmikkaampaa, mutta uudessa Quakessa paljon viimeistellympää.

Quake Champions on hyvin perinteinen FPS-verkkoammuskelupeli. FPS-peli (First-person shooter) tarkoittaa peliä, jossa kuvakulma on pelattavan hahmon silmistä, ja yleensä ruudussa näkyy alhaalla suunnilleen keskellä käytössä oleva ase. Aika lailla samanlainen siis kuin vanhatkin Quake-moninpelit. Korkeintaan kahdeksan ihmistä ammuskelee muutamilla erilaisilla aseilla toisiaan kunnes 10 minuuttia täyttyy. Paha vain, että osalla aseista ei tee juuri mitään. Itselläni on usein ollut se ongelma, että tulitan ties kuinka kauan vastustajaa ja sitten tämä ampuu minua kerran ja saa yhden tapon. Nyt olen tajunnut, että jostain pitää etsiä kunnollinen ase ja lähteä sitten räiskimään. Kenttiä on tällä hetkellä kaksi, mutta tulevassa kokoversiossa on useampikin.

Aiemmin pelasin paljon hyvin samanlaista peliä nimeltä Counter-Strike: Global Offensive. Se on periaatteessa paljon monimutkaisempi peli, mutta siinäkin on Deathmatch-moodi, joka on aika lailla samanlainen kuin Quake Champions. CS:GO sisältää mm. pommi-moodin, jossa terroristit yrittävät räjäyttää pommin ja ”antiterroristit” estää sen asettaminen tai purkaa sen. Suomessa näitä eri puolia sanotaan leikkisästi ”Teroiksi” ja ”Anteroiksi”. Counter-Strikestä löytyy myös sellainen pelimuoto, jossa yritetään pelastaa panttivankeja. Näitä monimutkaisempia muotoja en ole pelannut kuin hyvin vähän. Minulla oli tapana kuunnella musiikkia samalla, kun pelasin, joten jotkut biisit tuovat mieleeni tämän pelin. Siirryin tähän uuteen peliin kai sen takia, että en enää kehittynyt CS:ssä ja se alkoi jotenkin kyllästyttää. Saattaa olla, että palaan siihen kuitenkin taas joskus, onhan se parhaita ostoksiani, jotka olen tehnyt kuudella eurolla! Kovasti odotan myös sen uutta versiota, jota olen odotellut pitkään, koska peli on jo vuodelta 2012. Counter-Strike: Global Offensiven turnauksia on näytetty ihan meillä Suomessakin joskus iltaisin Ylen kanavilla. Arvatkaa vain kuinka innoissani olen niitä katsellut! 🙂

Ensimmäisen kosketukseni FPS-peleihin sain tietokoneella vuonna 1992 ilmestyneen Wolfenstein 3D pelin parissa, jota voisikin sanoa ehkä ensimmäiseksi lajityypin peliksi. Siinä ei ollut tosin moninpeliä. Moninpeli tällaisiin peleihin tuli tietääkseni vasta vähän myöhemmin Doomin myötä.

Itse pelasin tällaista moninpeliä vasta Nintendo 64:llä vuonna 1997, mutta N64:llä ei ollut verkkomoninpelimahdollisuutta, joten sitä pelattiin jaetulla näytöllä. Pelin nimi oli Goldeneye 007. Sitten tuli samalle konsolille vielä paremman moninpelin sisältävä Perfect Dark (ilmestynyt 2000), jota pelattiin veljien kanssa tosi paljon. Se oli parhaita pelejä siihen aikaan. Sen jälkeen oli tosiaan pitkä tauko, arviolta joku 13 vuotta, kun pelasin taas tämäntyylistä moninpeliä, eli CS:ää. Pelikonsoleilla FPS-pelien pelaaminen on vaikeampaa kuin tietokoneella, koska näppäimistö+hiiri on paljon parempi ohjain kuin varsinainen ”peliohjain”. Esim. autopeleihin sopii kuitenkin peliohjain paljon paremmin tietokoneellakin.

Mutta tässä artikkelissa halusin keskittyä Quake Championsiin. Kerronpa vaikka pelin huonoista puolista. Peli on väkivaltainen ja ehkä jopa ahdistava. En tiedä onko sellaista peliä järkeä pelata, mutta jotenkin viihdyn pelin parissa. Jopa vaikka en ole kovin taitava pelaaja. Tykkäänkin peleistä, joita voi pelata ihan omalla tavallaan, eikä tarvitse olla mikään paras. Tärkeintä on, että nauttii pelistä! Voitto on toisarvoista. Luulen, että tulen pelissä paremmaksi, koska olen vielä aloittelija.

Peliä pelataan siis näppäimistöllä ja hiirellä. W-kirjaimella pääsee eteenpäin, s:llä taaksepäin, a:lla vasemmalle ja d:llä oikealle. Ctrl-nappulasta pelaaja kyykistyy ja välilyönnistä se hyppää. Hiirellä siirretään tähtäintä ja vaihdetaan suuntaa. Vasemmalla painikkeella ammutaan, oikealla voi zoomata tähtäimellä. Hiiren rullalla vaihdetaan asetta. Aika lailla siis sama ohjaustapa kuin kaikissa FPS-peleissä. Pelissä pitää osata liikkua todella nopeasti, etenkin hiirellä, että osuu vastustajaan. Ampuakin saa melkein koko ajan.

Pelissä pelataan eri hahmoilla, joita kutsutaan ”Championeiksi”, ja jokaisella on omat erikoisominaisuutensa. Valittavia hahmoja on useita, mutta ilmaisessa versiossa voi pelata vain yhdellä niistä, ”Rangerilla” (sanotaan myös ”Quakeguy”:ksi). Tällä hahmolla voi teleportata pienen matkan päähän heittämällä ”Dire Orb -pallo” pisteeseen, johon halua siirtyä. Muut pelihahmot ovat jo tällä hetkellä ostettavissa. Hahmolla ”Nyx” voi muuttua näkymättömäksi, ”Anarki” voi liikkua leijulaudalla, ”Sorlag” osaa sylkeä happoa ja ”Visor” voi nähdä seinien läpi. Muita hahmoja ovat ”B.J. Blazkowicz”, ”Clutch”, ”Doom Slayer”, ”Galena”, ”Scalebearerm” ja ”Slash”. Mielestäni hahmokohtaiset lisäominaisuudet ovat hyvä mauste peliin. Tietääkseni ne voidaan kuitenkin halutessa jättää pelistä kokonaan pois.

Erilaisia aseita pelissä on yhdeksän. Heti pelin alussa voi käyttää aseita ”Machine Gun”, ”Shotgun” ja ”Nailgun”, jotka kaikki ovat melko tehottomia, joten niillä pitää ampua vastustajaa kauan, että saa tapon. Kentille on sijoitettu eri paikkoihin parempia aseita, jotka ovat ”Heavy Machine Gun”, ”Lightning Gun”, ”Rocket Launcher”, ”Railgun”, ”Super Nailgun”, ”Super Shotgun”.

Erilaisia pelialueita on kahdeksan. Ne ovat ”Blood Covenant”, ”Blood Run”, ”Burial Chamber”, ”Church of Azathoth”, ”Corrupted Keep”, ”Lockbox”, ”Ruins of Sarnath” ja ”Tempest Shrine”. Itselläni on siis kokemusta vain kahdesta kentästä, koska en ole ostanut peliä. Alueet ovat muuten melko yksinkertaisia, mutta ainakin joissakin voi pudota jonnekin tyhjyyteen ja menettää näin yhden ”tappopisteen”, niistä löytyy teleportteja ja pieniä alustoja jotka saavat hahmon pomppaamaan korkealle.

Eri pelityylejä on neljä: ”Free-for-all”, ”Sacrifice”, ”Duel” ja ”Team Deathmatch”. Näistä olen itse pelannut vain ensimmäistä.

Tiedän yhden lapsuudenkaverini pelaavan paljon Quakea. Kerran näin jopa unta, jossa kysyin häneltä, pelaako hän myös uutta Quake Championsia. Hän vastasi, että pelaa sitä joukkueessa nimeltä ”4 valokettua”. Itse asiassa kuulin nimen väärin ja tajusin herättyäni, että hän oli tarkoittanut ”4 valkattua”. Yritin sitten herättyäni hakea pelin hakutoiminnolla, löytyykö sen nimistä joukkuetta, mutta eipä löytynyt. Pelissä tosiaan on myös joukkuekilpailu-moodi, mutta sitä en ole halunnut pelata, ettei kanssapelaajien tarvitse tuskastua tällaisen aloittelijan huonoudesta.

Jos haluat pelata jotain nopeatempoista ja kivaa ammuskelupeliä, niin suosittelen ostamaan juuri Quake Championsin! Steam-palvelusta sen voi ostaa 30 eurolla, ainakin sitten kun se virallisesti ilmestyy ja tämä tapahtuu varmaankin vielä tänä vuonna. Itse tosiaan latasin keskeneräisen version ilmaiseksi, joten voi olla, että sen saa yhä ilmaiseksi netistä. Tällöin käsittääkseni tämä linkki voi olla sinulle hyödyksi: https://download.cdp.bethesda.net/QuakeChampions_Setup.exe. Muistakaa kuitenkin, että ihan kaikki eivät, kuten aiemmin kirjoitin, taida pitää pelistä. Ja se, että vaikka siltä vaikuttaa, tämä ei ole mainos! 🙂

————————————–

Tämä kirjoitus on siis kirjoitettu vuoden 2017 marraskuussa ja oli tarkoitettu julkaistavaksi eräässä toisessa blogissa, mutta kun ei julkaistu, niin päätin viimein julkaista sen täällä. Quake Championsia en ole juurikaan enää pelannut, mutta sitä Quake Liveä olen alkanut vähän kokeilla. Tulevaisuudessa on tarkoitus palata Championsiin.

Ernest Cline – Armada (kirja luettu)

Luin molemmat Ernest Clinen romaanit peräkkäin. Olen kehunut kovasti Ready Player Onea, ja tämäkin on tosi hyvä kirja. Harmi vaan, että sitä ei ole kukaan kääntänyt suomeksi. Itsekin jouduin lukemaan englanniksi. Olen muistaakseni tästäkin kirjasta aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kerron siitä vielä lyhyesti.

Eli Armadassa heitetään ajatus, että kaikki avaruusaiheiset elokuvat, kirjat ja pelit on tarkoitettu valmistamaan Maan ihmisiä ulkoavaruuden alieneiden hyökkäyksen torjumiseen. Sitten Jupiterin kuusta Europasta hyökätäänkin Maahan ja taitavat videopelipelaajat saavat taistella ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan. Kirja loppuu oikeastaan siihen, kun sodan todellinen syy paljastuu.

Kirjassa esiintyy pikaisesti myös kuuluisa Stephen Hawking! 🙂

Tästäkin kirjasta, kuten RP1:stä, on tulossa elokuva, jonka haluan varmasti katsoa sitten kun se tulee. Ilmeisesti sen tekemistä ei ole ollenkaan vielä aloitettu, mutta kirjassa luki vähän siihen suuntaan, että vielä sellainen tulee. 🙂

Kirjan hahmo (sankari ja yksi planeetan parhaimpia videopelipelaajia) Xavier Ulysses Lightman kuuntelee pelatessaan itse kokoamaansa soittolistaa, jota hän soittaa C-kasetilta. Ajattelin koota ne kappaleet yhteen ja tehdä niistä Spotify-soittolistan. Se nyt olisi sitten tässä. Toivottavasti en valinnut siihen vahingossa vääriä kappaleita. Kuunnelkaa vaikka ihan huviksenne. Luultavasti lista edustaa Ernest Clinen itsensä musiikkimakua. 🙂

Kirjan kotisivu löytyy täältä päin: http://armadabook.com/.
Ja sen voi ostaa täältä hintaan 8,50 €: http://cdon.fi/kirjat/ernest_cline/armada-40400179.

(Seuraavaksi luen Kindlellä jonkin netistä lataamani ilmais-e-kirjan. Kirjoitan siitäkin luultavasti myöhemmin enemmän.)

PS4-ohjaimen liittäminen tietokoneeseen

Xbox-ohjaimeni jäi äitille, joten piti yrittää liittää PS4-peliohjain tietokoneeseen. Se osoittautui helpoksi hommaksi tämän ohjeen avulla. Kokeilin ohjainta heti yhden suosikkipelini kanssa, eli Sonic & All-Stars Racing Transformedin kanssa (on muuten hyvä ajopeli, suosittelen ostamaan!). Ja sehän toimi täydellisesti! 🙂 Jotta peliohjaimen saa toimimaan, täytyy ladata ja asentaa yksi ohjelma ja siinähän se melkein jo onkin.

27.08.2017

Eilenpä loppui sitten karkkilakko. Söin heti aamulla yhden patukan verran Twixiä, ja myöhemmin vedin vähän limsaa (suosikkejani ovat Mountain Dew ja Jaffa appelsiini), sipsejä (tulee usein ostettua Pringlessejä, tällä kertaa hot paprika chilliä) ja karkkeja (ostin ennen irtokarkkeja Makuunista, mutta sitten minulle sanottiin, että se ei ole kovin hygieenistä [jotkut lapset saattavat pistää niitä suuhun, sanoa yök, ja laittaa takaisin karkkiastiaan], nyt ostin suosikkejani Mix up -karkkeja, koska niissä on aika paljon samoja karkkeja, mitä olin ostanut irtokarkkeina, turkinpippuriakin ostin pussin). Onneksi minulle tuli vieraita, niin ei tarvinut kaikkea itse nauttia. 🙂 Nyt on tarkoitus olla muutama päivä taas ilman herkkuja. Veli tuli tosin juuri käymään ja hänellä on mukana limsaa ja karkkia. Ehkä hän antaa minulle luvan maistaa vähän! 🙂

Minulla on tapana kuunnella joka perjantai Radio Novalta sellainen ohjelma kuin Retroperjantai. On ollut tapana pitää perjantaina karkkipäivä ja syödä ohjelmaa kuunnellessa mässyjä. Se tapa on kestänyt jo jostain viime vuoden loppupuolelta, ehkä lokakuusta. Yksikään kerta ei ole jäänyt väliin. Viikko ja kaksi päivää sitten alkoi tosi pitkä lähetys, taisi kestää johonkin 15 vaille 4:ään asti seuraavan päivän aamulla (ja ohjelma alkaa melkein aina 19.00, sillä kertaa taisi alkaa varsin poikkeuksellisesti vasta 19.30). Itse tosin lopetin kuuntelemisen jo yhdeltä siinä toivossa, että voisin loput kuunnella jälkikäteen netistä. Kyllähän se ohjelma nettiin myöhemmin tuli, mutta se ei ollut kokonainen, siitä puuttui useampi tunti lopusta. Ei se tietenkään harmita yhtään. Ainahan noita tulee uusia jaksoja! 🙂

Olen kiinnostunut omistamaan ja ehkä joskus harvoin pelaamaankin vanhoja videopelejä. Etenkin NES, SNES ja N64 -pelit kiinnostavat. Nyt olen ollut iloinen, kun Nintendo on julkaissut NES ja SNES konsolit, joissa tulee reilusti pelejä mukana. Tällaista olen odotellut tosi pitkään. Lähinnä olen toivonut, että kaikki vanhat Nintendo-pelit olisivat nykyään ilmaisia tai pienellä rahalla ostettavissa, mutta kyllä uudet retrokonsolitkin ovat olleet ihan hieno juttu. NESiä ei ilmeisesti enää voi kaupoista ostaa, mutta SNES on nyt tähtäimessäni, jos niitäkään sitten tulee. Minun mielestäni Nintendo on vähän mokannut näiden vanhojen pelien uudelleenjulkaisemisen kanssa. Itse koneita saisi olla enemmän, pelejä enemmän ja hintaa vähemmän. Luulisi, että olisi Nintendollekin kannattavaa! (tai ehkä ei? :D)

”Mä maalaispoika oon!”

No niin. Tulin vähän aikaa sitten maaseudulta iskän luota, missä hänen kanssaan vietin viikonlopun. Ostettiin sinne mennessä ensin hieno kaasugrilli yhdessä. Pariin otteeseen sitten pihalla grillailtiin makkaraa, kanaa, tomaattia, perunaa ja sen sellaista. Nami nami, oli oikein mukavaa ja sääkin oli välillä kohdallaan. Mutta lauantai-iltanahan oli sitten ukkosta ja sadetta, siitähän uutisissakin oli paljon. Seurattiin netistä salamatutkasta, kuinka salamia pamahteli lähiseuduilla. No, ei niitä tullut ihan lähelle, eikä mennyt edes sähköt poikki tällä kertaa.

Oli kiva käydä maalla, oli välillä taas muutakin tekemistä kuin kirjat, videopelit, musiikki, tietokone ja TV. Tosi hyvää vaihtelua. Tuli kuitenkin myös luettua Kindlellä monta monta tuntia, pikku hiljaa alkaa kirja ollakin luettu.

Ja sitten alkoi myös uusi sokerilakko, tällä kertaa parin viikon. En siis nauti ainakaan karkkia ja limsaa nyt. Osa sokerittomistakin herkuista on nyt pannassa. Pari sokeritonta energiajuomaa on kaapissa kuitenkin. 🙂 Enpä olekaan juuri koskaan aikaisemmin juonut sellaisia, en edes niitä sokerillisia.

Ollaan viritelty iskän kanssa myös Osku mediatalon radiokanavaan minulle oma MUSIIKKIohjelma, joka soitetaan lauantaisin ja sunnuntaisin 19.00-20.00. Mutta on siellä radiossa oikeasti mielenkiintoisiakin ohjelmia, sellaisia, missä on kunnon juontajat. Musiikkia kun nykyään saa helpommin jostain Youtubesta tai Spotifystä yms. Kannattaa olla kuulolla ja vierailla Oskun sivuilla. Tässä linkki: http://osku.media/home/radio-2.html. Vaikka tätähän olen mainostanut ennenkin. 😛

Sitten tosiaan, kun päästiin iskän kanssa kotikaupunkiini Kotkaan, haettiin isoveljeni ja mentiin hänelle ostamaan Gigantista uusi iPad Pro. Taitaa olla aika mainio vehje.

Päivitys, eli kuva:

Jani Niipola – Pelisukupolvi (kirja luettu)

Jani Niipola – Pelisukupolvi – Suomalainen menestystarina Max Paynestä Angry Birdsiin.

Tässä kirjassa videopelialan ammattilaiset pääsevät ääneen. Ja aika mielenkiintoisia juttuja juttelevatkin. Mukana mm. Ari Pulkkinen!

Kirjaa kuvaillaan enemmän tässä osoitteessa:

http://www.adlibris.com/fi/kirja/pelisukupolvi-9789510390139

Sieltä sen voi myös ostaa.

Seuraavaksi luen Juho Kuorikosken Suuret seikkailupelit -kirjan.