PlayStation Classic

Päivitys 16.10.2019! Tämän laitteen pelaaminen jäi kesken minulta melkein alkuunsa. Palaan laitteen pariin, kun saan kerättyä tarpeeksi innostusta.

Tilasin viime viikolla uuden PlayStation Classic -konsolin ja nyt pääsin pelaamaan sitä, kun posti toi siihen virtalähteen. Tämä virtalähdehän sopii myös omistamiini NES ja SNES ”minikonsoleihin”, joten siitä on tavallaan enemmänkin hyötyä. Ilman ”seinään” liitettävää virtalähdettä en saanut pelikonetta toimimaan, eli liittämällä USB-virtajohdon televisioon. Konsoli tuntuu ensikokeilun jälkeen toimivan mainiosti.

PlayStation Classic on uusi versio aiemmasta pelikoneesta PlayStation. Se näyttää muuten samalta, mutta on paljon pienempi. Netissä lukee, että se olisi 45% pienempi kuin alkuperäinen, mutta ei oikeasti ole. Se on periaatteessa suunnilleen saman kokoinen kuin PS:n peliohjain. Koneen mukana tulee kaksi aivan alkuperäisen kaltaista (USB-porttiin liitettävää) ohjainta, joissa ei vielä ollut analogista ohjainta, vaan ristiohjain, neljä painiketta oikean käden peukalolle ja neljä ns. olkapainiketta. Ohjaimen johdon pituus on 1,5 metriä, eli ei ole kovin pitkä. Myös mukana tulevat HDMI- (sillä siirretään siis kuva ja ääni telkkariin) ja USB-kaapelit (jolla saadaan vehkeeseen virta) ovat lyhyitä. Pelaajan on siis oltava hyvin lähellä näyttöä. En tiedä onko laitteeseen mahdollista liittää langatonta ohjainta, mutta sellainen olisi aika herkullista (ilmeisesti on, ilmoitettakoon näin jälkeenpäin)! Pelejä laitteessa on valmiiksi asennettuna 20 ja niitä ei voi saada lisää.

Tässä lista kaikista peleistä: Battle Arena Toshinden, Cool Boarders 2, Destruction Derby, Final Fantasy VII, Grand Theft Auto, Intelligent Qube, Jumping Flash, Metal Gear Solid, Mr. Driller, Oddworld: Abe’s Oddysee, Revelations: Persona, Rayman, Resident Evil – Director’s Cut, R4: Ridge Racer Type 4, Super Puzzle Fighter II Turbo, Syphon Filter, Tekken 3, Tom Clancy’s Rainbow Six, Twisted Metal, Wild Arms. Osa niistä on minulle tuttuja, mutta osasta en tiedä mitään.

Alunperin ensimmäinen PlayStation julkaistiin meillä päin Suomessa jo vuonna 1995. Muistaakseni siitä parin vuoden kuluttua kokeilin sitä ensimmäisenä serkun luona. Peleinä taisi olla ainakin Battle Arena Toshinden, Tekken, Loaded, joku Formula-peli, joku peli jossa muistaakseni ainakin pyöräiltiin ja rullaluisteltiin ja myöhemmin Tony Hawk’s Pro Skater. Eräällä kaverillakin oli sitten vähän myöhemmin ensimmäinen Pleikka, ja hänenkin luonaan taisin vähän pelata. Kovin paljon koneella en kuitenkaan koskaan pelannut, ja itse omistimme Pleikkarin sijaan Nintendo 64:n. Kunnes sitten saimme reilusti myöhemmin sukulaisiltamme kaksikin PlayStationia. Toinen niistä toimii yhä ja on kaapissani tallessa, mutta en tiedä mihin toinen on kulkeutunut. Pelejä siihen kuitenkin on tuskin yhtään.

Mutta nyt olen innoissani uudesta PlayStation Classicista. Kovin paljon olen kuullut negatiivista kommenttia siitä, mutta myös positiivista ja ostopäätökseeni vaikutti paljon se, että se oli hyvässä tarjouksessa. Moni oli esimerkiksi kritisoinut sitä seikkaa, että koneessa on vain 20 peliä. Itsestäni se tuntuu melko suurelta määrältä – kuinka moni omisti koskaan niin paljon pelejä laitteelle? Osa peleistä on varmasti melko huonoja ja joitain todella hyviä pelejä jäänyt valikoiman ulkopuolelle. Kirjoitan peleistä sitten, kun olen pelannut niitä.


1. Battle Arena Toshinden

Aloin pelata pelejä läpi aakkosjärjestyksessä. Tämä on tosiaan sellainen peli, jota olen joskus nopeasti kokeillut kauan sitten. Kyseessä on taistelupeli – aika lailla samantapainen kuin vaikkapa suosittu Street Fighter II. Eroja on siinä, että tässä pelissä grafiikka koostuu polygoneista pelkkien pikseleiden sijaan ja peli on tavallaan kolmiulotteinen, eli siinä voi liikkua myös syvyyssuunnassa. Kuitenkin niin, että taistelijat ovat aina ikään kuin toisiaan kohti. Erilaisia taistelijoita on vähemmän kuin useimmissa vastaavanlaisissa peleissä, ja jokaisella on omat ominaisuutensa. Tähän asti olen tosin pelannut vain yhdellä hahmolla, olikohan sen nimi nyt Eiji. Ilmeisesti vaikeusasteena minulla on ollut normaali, mutta en tiedä mitä vaihtehtoja on. Peliä voi pelata konetta vastaan tai sitten kaksinpeliä samalla näytöllä – nettipeliä PS Classicissa ei tietenkään ole. Peli on aika vaikea. Olen voittanut tähän mennessä ehkä viitisen hahmoa ja nyt on tullut niin paha vastus, että en ole saanut sitä voitettua. Vastustajat käsittääkseni valitaan randomilla, mutta tuntuu kuin vaikeustaso nousisi koko ajan.

Pelissä on siis tarkoitus taistella kerrallaan aina yhtä vastusta vastaan ja se voittaa, kumpi saa toiselta energiat loppumaan. Taistelua pelataan, kunnes toinen saa kaksi voittoa. Nappuloista tulee erilaisia iskuja ja olkanäppäimillä pyörähdetään vasemmalle tai oikealle (syvyyssuunnassa siis). Ristiohjaimella vastustajasta poispäin painamalla saadaan tehtyä suojaus (tai liikutaan vasemmalle), kaksi kertaa eteenpäin vastustajaa kohti painamalla juostaan (tai painamalla pohjaan vain kävellään siihen suuntaan) ja ylös-nappulasta hypätään. Ristiohjaimen avulla voi myös tehdä erikoishyökkäyksiä, joita en vielä osaa kovin hyvin käyttää.

Olen tosiaan ollut jumissa jonkin aikaa, mutta nyt olen keksinyt yhden tavan pelata, jolla saatan päästä eteenpäin. Kierähtämällä sivulle ja sitten iskemällä heti vastustajaa saa usein osuttua vastataistelijaan.

Päivitys! Oli liian kova pala. Pakko vaihtaa peliä! 🙂


2. Cool Boarders 2

Kaverilla oli muistaakseni tämä peli, kun olimme lapsia, mutta en tainnut pelata juurikaan. Pelasin äsken tätä hetken aikaa, mutta en ihan heti vielä ymmärrä, miten tätä pelataan. Kyseessä on kuitenkin lumilautailupeli. Ensin pitää laskea mäkeä, hypätä hyppyristä ja tehdä ilmassa temppuja. En vielä ihan tiedä miten tässä kohtaa pitää nappuloita painella. Sen jälkeen tuli jonkinlainen laskettelukilpailu. En päässyt pelissä kovin pitkälle, joten en osaa kertoa siitä paljon. Jatkan varmaan jossain vaiheessa ja kirjoitan pelistä lisää.

Päivitys. Pelissä voi laskettelun ja temppuhypyn lisäksi pelata myös half-pipea. Meininki vaikuttaa ihan kivalta, mutta minulla on hieman vaikeuksia pelin kanssa. Lasketteluosuus sujuu minulta melko hyvin, mutta temppuilu tuottaa vaikeuksia.


3. Destruction Derby

– Tässä pelissä ajetaan kilpaa ja törmäillään toisiin autoihin. Tämä peli on jokseenkin tuttu minulle, kuten kaksi edellistäkin peliä. Nyt ensisilmäyksellä näyttää, että ohjaus on harvinaisen huono.

– Nyt vähän pelanneena alkaa ohjaus tuntua pikkaisen paremmalta. Mutta kun törmäilee toisiin autoihin, saattaa auto mennä ihan väärinpäin ja kestää pitkään ennen kuin saa käännettyä auton taas oikeaan suuntaan. Grafiikka jotenkin tuntuu tässäkin pelissä huonommalta mitä muistin. Esim. Nintendon Mario Kart 64:ssä taitaa olla paljon paremmat grafiikat.

– OK! Lopullinen mielipiteeni tästä pelistä on, että se ei ole hyvä. Ei se mitään, lisää pelejä löytyy.


4. Final Fantasy VII

– Tällaisia pelejä olen lapsesta saakka vältellyt. Pitkiä ja vaikeita siis. Käsitykseni on kuitenkin, että tämä on todella suosittu peli ja monelle hyvä syy hankkia PlayStation. Peli on myös aika erilainen kuin ne SNES:llä julkaistut. Katsotaan, miten pitkälle pääsen tässä.

– Pelasin parisenkymmentä minuuttia ja peli vaikutti ihan kivalta. Pääsin pelin ensimmäiselle tallennuspisteelle ja vähän sen jälkeen tuli ensimmäinen vaikeampi taistelu. Cloud-hahmoni kuoli siinä, mutta selvisin. Seuraavan taistelun kuitenkin hävisin kokonaan ja tuli ”game over”. En tiedä yhtään mikä meni pieleen, mutta yritän jossain vaiheessa uudestaan. Ehkä tässä voi kehittyä!

– Pelasin saman kohdan vielä uudelleen ja selvisin. Tallensin pelin ja jatkan myöhemmin.